Pilvipolitiikkaa, hamppuhuolta ja kannabiskeskustelua : retorinen diskurssianalyysi median poliittisesta kannabiskeskustelusta
Pohjonen, Miia (2021-05-21)
Pilvipolitiikkaa, hamppuhuolta ja kannabiskeskustelua : retorinen diskurssianalyysi median poliittisesta kannabiskeskustelusta
Pohjonen, Miia
(21.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052631813
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052631813
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kannabiksesta on puhuttu mediassa kannabiksen dekriminalisaatioon pyrkivän kannabisaloitteen läpimenon aikoihin. Tutkimusaineistona on Yleisradion ja Helsingin Sanomien verkossa julkaistut kannabisaiheiset artikkelit ajalta 1.10.2019-30.9.2020. Tutkimuksessa keskitytään 15:n kannabisaloitetta poliittisesta näkökulmasta käsitelevän artikkelin analyysiin. Analyysi on toteutettu retorisena diskurssianalyysinä. Retorisella diskurssianalyysillä vastataan siihen, miten kannabisaloitetta puolustetaan ja vastustetaan mediakeskustelussa ja mitä retorisia keinoja argumentaatiossa käytetään. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millaiseksi kannabista, sen
käyttöä ja käyttäjiä keskustelussa konstruoidaan ja kuka julkisessa keskustelussa käyttää puhevaltaa.
Tutkimuksen perusteella kannabisaloitetta vastustetaan keskustelussa huumausaineiden ongelmallisuutta korostavalla puhetavalla ja puolustetaan haittojen vähentämistä korostavalla puhetavalla. Kannabisaloitetta vastustetaan moraaliseen, rikosoikeudelliseen ja humanistiseen diskurssiin perustuvilla argumentaatiolla ja puolustetaan tieteelliseen diskurssiin, humanistiseen diskurssiin ja normalisaatiodiskurssiin perustuvalla argumentaatiolla. Kannabiksesta puhutaan usein osana huumausainekategoriaa ja se liitetään ongelmakäyttöön. Yleistä huumausainekategoriaa myös kyseenalaistetaan ja tuodaan esiin käyttötapojen moninaisuutta. Merkittävimpiä puhujakategorioita aineistossa ovat poliitikot, poliisit ja asiantuntijat.
Kannabisaloitetta käsitellään tutkimuksen perusteella pääosin osana laajempaa huumausainepoliittista kysymystä. Kannabis tunnistetaan kuitenkin myös omana erityisenä kysymyksenään. Keskustelussa esiin tulleet diskurssit ja tavat puolustaa ja vastustaa kannabiksen dekrimininalisaatiota mukailevat vallitsevaa huumausainepolitiikkaa, missä painottuu toisaalta huumeiden kontrolli ja toisaalta haittojen vähentäminen. Keskustelussa valtaa saavat eniten sellaiset instituutiot, joilla on yhteiskunnassa ylipäätään eniten valtaa. Tutkimuksen mukaan sosiaalinen näkökulma on huumausainepoliittisessa keskustelussa marginaalissa.
käyttöä ja käyttäjiä keskustelussa konstruoidaan ja kuka julkisessa keskustelussa käyttää puhevaltaa.
Tutkimuksen perusteella kannabisaloitetta vastustetaan keskustelussa huumausaineiden ongelmallisuutta korostavalla puhetavalla ja puolustetaan haittojen vähentämistä korostavalla puhetavalla. Kannabisaloitetta vastustetaan moraaliseen, rikosoikeudelliseen ja humanistiseen diskurssiin perustuvilla argumentaatiolla ja puolustetaan tieteelliseen diskurssiin, humanistiseen diskurssiin ja normalisaatiodiskurssiin perustuvalla argumentaatiolla. Kannabiksesta puhutaan usein osana huumausainekategoriaa ja se liitetään ongelmakäyttöön. Yleistä huumausainekategoriaa myös kyseenalaistetaan ja tuodaan esiin käyttötapojen moninaisuutta. Merkittävimpiä puhujakategorioita aineistossa ovat poliitikot, poliisit ja asiantuntijat.
Kannabisaloitetta käsitellään tutkimuksen perusteella pääosin osana laajempaa huumausainepoliittista kysymystä. Kannabis tunnistetaan kuitenkin myös omana erityisenä kysymyksenään. Keskustelussa esiin tulleet diskurssit ja tavat puolustaa ja vastustaa kannabiksen dekrimininalisaatiota mukailevat vallitsevaa huumausainepolitiikkaa, missä painottuu toisaalta huumeiden kontrolli ja toisaalta haittojen vähentäminen. Keskustelussa valtaa saavat eniten sellaiset instituutiot, joilla on yhteiskunnassa ylipäätään eniten valtaa. Tutkimuksen mukaan sosiaalinen näkökulma on huumausainepoliittisessa keskustelussa marginaalissa.