Opettajaopiskelijat improvisaatiota oppimassa : tapaustutkimus improvisaation perustekniikoiden oppimisesta
Viinanen, Hanna (2021-04-30)
Opettajaopiskelijat improvisaatiota oppimassa : tapaustutkimus improvisaation perustekniikoiden oppimisesta
Viinanen, Hanna
(30.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052731865
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052731865
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä improvisaatiovuorovaikutuksen rakentumisesta ja improvisaation perusperiaatteiden oppimisesta. Ensiksi selvitettiin, miten improvisaatiokurssin opiskelijat noudattavat improvisaatioteatterin tarinankerrontaperiaatteita. Eli pyrittiin saamaan selville, että millaisia tarjouksia opiskelijat tekevät, millä tavalla opiskelijat hyväksyvät tarjouksia ja millä tavalla opiskelijat tyrmäävät tarjouksia. Toiseksi selvitettiin, että mitä muutoksia lause kerrallaan –tarinoiden rakentamisessa ja tarinallisessa kehyksessä ilmenee kurssin aikana.
Improvisaatiokurssille osallistui 16 opiskelijaa. Kurssi kokoontui yhteensä kymmenen kertaa ja jokainen kerta kesti kaksi tuntia. Jokainen kurssikerta videoitiin. Videoaineistosta rajattiin litteroitavaksi lause kerrallaan tarina –harjoitusten aikana syntyneet yhdessä kerrotut tarinat, joita oli yhteensä kahdeksan kappaletta. Litteroinnin jälkeen tarinoista koodattiin teoriaohjaavan ja aineistolähtöisen responssianalyysin avulla kaikki eri responssit. Sen jälkeen laskettiin eri responssien määrät aineistossa ja tarkasteltiin, että oliko hyväksyvien ja täydentävien responssien määrä suhteessa muiden responssien määrään lisääntynyt tarinoissa kurssin aikana. Lopuksi analysoitiin tarinoiden koherenssia kertomuskieliopin näkökulmasta.
Tutkimukseni tulokset osoittivat, että hyväksyvät ja täydentävät responssit veivät tarinaa eteenpäin. Sen sijaan tyrmääviksi luokittelemani responssit aiheuttivat tarinan kulkuun häiriöitä, mutta saattoivat myös olla tarinan etenemisen kannalta ratkaisevia responsseja. Nämä tulokset vahvistivat jo aiemmin tutkittua tietoa ja toivat syventävää uutta tietoa improvisoidun kertomuksen jäsentelyyn. Täydentävien responssien määrässä tapahtui muutoksia. Täydentävien responssien määrä suhteessa muihin responsseihin lisääntyi aineiston tarinoissa. Tulokset antavat viitteitä siitä, että oppimista on voinut tapahtua. Tulokset rohkaisevat testaamaan ja vahvistamaan saamiani tuloksia tulevissa laajempaan aineistoon perustuvissa tutkimuksissa. Näyttää myös siltä, että sujuvuus tarinan jatkamisessa eli hyväksyvien responssien käyttäminen ja tarinan rakenteen koherenssi ovat jotenkin yhteydessä toisiinsa. Tätä asiaa kannattaisi koetella ja vahvistaa tulevissa tutkimuksissa.
Improvisaatiokurssille osallistui 16 opiskelijaa. Kurssi kokoontui yhteensä kymmenen kertaa ja jokainen kerta kesti kaksi tuntia. Jokainen kurssikerta videoitiin. Videoaineistosta rajattiin litteroitavaksi lause kerrallaan tarina –harjoitusten aikana syntyneet yhdessä kerrotut tarinat, joita oli yhteensä kahdeksan kappaletta. Litteroinnin jälkeen tarinoista koodattiin teoriaohjaavan ja aineistolähtöisen responssianalyysin avulla kaikki eri responssit. Sen jälkeen laskettiin eri responssien määrät aineistossa ja tarkasteltiin, että oliko hyväksyvien ja täydentävien responssien määrä suhteessa muiden responssien määrään lisääntynyt tarinoissa kurssin aikana. Lopuksi analysoitiin tarinoiden koherenssia kertomuskieliopin näkökulmasta.
Tutkimukseni tulokset osoittivat, että hyväksyvät ja täydentävät responssit veivät tarinaa eteenpäin. Sen sijaan tyrmääviksi luokittelemani responssit aiheuttivat tarinan kulkuun häiriöitä, mutta saattoivat myös olla tarinan etenemisen kannalta ratkaisevia responsseja. Nämä tulokset vahvistivat jo aiemmin tutkittua tietoa ja toivat syventävää uutta tietoa improvisoidun kertomuksen jäsentelyyn. Täydentävien responssien määrässä tapahtui muutoksia. Täydentävien responssien määrä suhteessa muihin responsseihin lisääntyi aineiston tarinoissa. Tulokset antavat viitteitä siitä, että oppimista on voinut tapahtua. Tulokset rohkaisevat testaamaan ja vahvistamaan saamiani tuloksia tulevissa laajempaan aineistoon perustuvissa tutkimuksissa. Näyttää myös siltä, että sujuvuus tarinan jatkamisessa eli hyväksyvien responssien käyttäminen ja tarinan rakenteen koherenssi ovat jotenkin yhteydessä toisiinsa. Tätä asiaa kannattaisi koetella ja vahvistaa tulevissa tutkimuksissa.