”Onko vielä noituutta maailmassa?” : Noidat ja noituus suomalaisissa sanomalehdissä 1900–1920
Iisakkala, Veera (2021-04-30)
”Onko vielä noituutta maailmassa?” : Noidat ja noituus suomalaisissa sanomalehdissä 1900–1920
(30.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052731853
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052731853
Tiivistelmä
Käsittelen tutkimuksessani median noituuskuvaa kolmen suomalaisen sanomalehden kautta. Käytetyt sanomalehdet ovat Helsingin Sanomat, Uusi Aura ja Aamulehti ja tarkasteluväli on vuodesta 1900 vuoteen 1920.
Aineisto on koottu Kansalliskirjaston digitoidusta sanomalehtiarkistosta ja se käsittää kokonaisuudessaan 138 noituusaiheista sanomalehtikirjoitusta. Noituus esiintyy sekä Helsingin Sanomissa, Uudessa Aurassa että Aamulehdessä melko tasaisesti koko kahdenkymmenen vuoden käsittelyjakson ajan. Käytän kirjoitusten analysoinnissa ja tutkimustulosten havainnollistamisessa hyväksi tilastointia ja taulukoita sekä runsaasti sitaatteja alkuperäisistä lehtikirjoituksista.
Paitsi että tutkielma on kvantitatiivista tutkimustyötä, on tutkimus painotukseltaan yhtä paljon kvalitatiivista tutkimusta. Kvantitatiivinen metodi antaa vastauksen kysymykseen kuinka paljon noidista kirjoitettiin ja kvalitatiivinen metodi kysymykseen, miten noidista kirjoitettiin.
Sanomalehtien voimakas kasvu alkoi Suomessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ne alkoivat korvata jumalanpalvelukset ensisijaisina paikallistason tiedonvälittäjinä. Toimittajat olivat usein ylioppilaita, yliopistojen henkilökuntaa ja poliitikkoja. Noituusaiheisissa kirjoituksissa suhtautuminen noituuteen vaihtelee riippuen kirjoituksen tyypistä; mainoksissa, uutisissa ja artikkeleissa on nähtävissä erilaista suhtautumista noituuteen.
Sanomalehdissä noituus esiintyi historiallisesti mielenkiintoisena menneen maailman ilmiönä, maaseudun takapajuisena puoskarointina ja eläinrääkkäyksenä tai kaupunkien kiertävinä esityksinä ja spiritistisinä istuntoina. Maaseudun kouluttamattoman väen ja kaupungin koulutetun väen välillä oli mielenkiintoinen ero suhtautumisessa noituuteen. Maaseudulla noituutta harjoitettiin paikoin edelleen 1900-luvulla ja tästä oltiin sivistyneemmän kansan keskuudessa järkyttyneitä. Kaupunkilaisiakin noituus kuitenkin kiinnosti teoreettisessa mielessä, sillä noituuden historiasta julkaistiin lehdissä pitkiä kirjoituksia.
Aineisto on koottu Kansalliskirjaston digitoidusta sanomalehtiarkistosta ja se käsittää kokonaisuudessaan 138 noituusaiheista sanomalehtikirjoitusta. Noituus esiintyy sekä Helsingin Sanomissa, Uudessa Aurassa että Aamulehdessä melko tasaisesti koko kahdenkymmenen vuoden käsittelyjakson ajan. Käytän kirjoitusten analysoinnissa ja tutkimustulosten havainnollistamisessa hyväksi tilastointia ja taulukoita sekä runsaasti sitaatteja alkuperäisistä lehtikirjoituksista.
Paitsi että tutkielma on kvantitatiivista tutkimustyötä, on tutkimus painotukseltaan yhtä paljon kvalitatiivista tutkimusta. Kvantitatiivinen metodi antaa vastauksen kysymykseen kuinka paljon noidista kirjoitettiin ja kvalitatiivinen metodi kysymykseen, miten noidista kirjoitettiin.
Sanomalehtien voimakas kasvu alkoi Suomessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ne alkoivat korvata jumalanpalvelukset ensisijaisina paikallistason tiedonvälittäjinä. Toimittajat olivat usein ylioppilaita, yliopistojen henkilökuntaa ja poliitikkoja. Noituusaiheisissa kirjoituksissa suhtautuminen noituuteen vaihtelee riippuen kirjoituksen tyypistä; mainoksissa, uutisissa ja artikkeleissa on nähtävissä erilaista suhtautumista noituuteen.
Sanomalehdissä noituus esiintyi historiallisesti mielenkiintoisena menneen maailman ilmiönä, maaseudun takapajuisena puoskarointina ja eläinrääkkäyksenä tai kaupunkien kiertävinä esityksinä ja spiritistisinä istuntoina. Maaseudun kouluttamattoman väen ja kaupungin koulutetun väen välillä oli mielenkiintoinen ero suhtautumisessa noituuteen. Maaseudulla noituutta harjoitettiin paikoin edelleen 1900-luvulla ja tästä oltiin sivistyneemmän kansan keskuudessa järkyttyneitä. Kaupunkilaisiakin noituus kuitenkin kiinnosti teoreettisessa mielessä, sillä noituuden historiasta julkaistiin lehdissä pitkiä kirjoituksia.