Sykemittareiden käytön yhteys yläkouluikäisten liikuntamotivaatioon liikuntatunneilla ja itsearvioidun liikunta-aktiivisuuden määrä
Heikkilä, Sara (2021-04-30)
Sykemittareiden käytön yhteys yläkouluikäisten liikuntamotivaatioon liikuntatunneilla ja itsearvioidun liikunta-aktiivisuuden määrä
(30.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052832116
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052832116
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin sykemittarin käytön yhteyttä yläkouluikäisten liikuntamotivaatioon koulun liikuntatunneilla. Lisäksi saatiin tietoa oppilaiden fyysisestä aktiivisuudesta ja liikunnan motivaatiotekijöistä. Lasten liikunta-aktiivisuus vähenee iän myötä, joten on ajankohtaista tutkia keinoja, miten liikuntaa saisi lisättyä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sitä, tulisiko oppilaiden liikuntatunneista liikunnallisesti aktiivisempia sykemittarin käytön yhteydessä. Aineiston analysoinnissa käytettiin kolmea tilastollista menetelmää, jotka olivat T-testi, Khiin neliö -testi ja Fisherin tarkka testi.
Tutkimukseen osallistui 79 yläkouluikäistä oppilasta. Heistä 41 oli tyttöjä, 37 poikaa ja yksi oppilas ei halunnut kertoa sukupuoltaan. Heistä seitsemäsluokkalaisia oli 17 oppilasta, kahdeksasluokkalaisia 36 oppilasta ja yhdeksäsluokkalaisia 26 oppilasta. Tutkimus oli luonteeltaan kokeellinen tutkimus, jossa tutkittavat oppilaat jaettiin koe- ja kontrolliryhmiin. Koeryhmällä oli tutkimuksen ajan käytössään sykemittarit. Aineiston keruutapana toimi kyselylomake. Tutkimuksen alussa sekä lopussa suoritettiin kyselyt molemmille tutkimusryhmille.
Oppilaista liikkumissuosituksen saavutti eli jokaisena viikon päivänä vähintään tunnin verran monipuolista, reipasta ja rasittavaa liikuntaa harrasti tutkimuksen loppuessa noin neljäsosa oppilaista. Tuloksissa ei ollut eroa oppilaiden sukupuolta vertailtaessa. Tytöistä ja pojista noin neljäsosa liikkui suositusten mukaisesti. Kahdeksasluokkalaisista noin kaksi viidesosaa saavutti liikkumissuosituksen. Seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisista vastaavasti noin yksi kymmenesosaa.
Koeryhmäläisistä eli sykemittaria tutkimuksen ajan käyttäneistä oppilaista isompi osa koki motivoituvansa liikkumaan käyttäessään sykemittaria koulun liikuntatunneilla. Tutkimustuloksissa ei ollut eroa sukupuolen tai luokka-asteiden välillä. Sykemittarin käyttö motivoi liikkumaan liikuntatunneilla erityisesti niitä oppilaita, jotka olivat kokonaisuudessaan aktiivisia liikkujia. Heistä yli kolmasosa liikkui liikkumissuosituksen mukaisesti. Oppilaan sukupuolella tai iällä ei ollut merkitystä siihen motivoiko sykemittari liikkumaan koulun liikuntatunneilla. Oppilaat kokivat motivoivimmiksi ominaisuuksiksi sykemittarin perusominaisuudet. Kolme motivoivinta ominaisuutta olivat syketiedot, tieto harjoituksen vaikutuksesta ja kuljetun matkan näkeminen.
Tutkimukseen osallistui 79 yläkouluikäistä oppilasta. Heistä 41 oli tyttöjä, 37 poikaa ja yksi oppilas ei halunnut kertoa sukupuoltaan. Heistä seitsemäsluokkalaisia oli 17 oppilasta, kahdeksasluokkalaisia 36 oppilasta ja yhdeksäsluokkalaisia 26 oppilasta. Tutkimus oli luonteeltaan kokeellinen tutkimus, jossa tutkittavat oppilaat jaettiin koe- ja kontrolliryhmiin. Koeryhmällä oli tutkimuksen ajan käytössään sykemittarit. Aineiston keruutapana toimi kyselylomake. Tutkimuksen alussa sekä lopussa suoritettiin kyselyt molemmille tutkimusryhmille.
Oppilaista liikkumissuosituksen saavutti eli jokaisena viikon päivänä vähintään tunnin verran monipuolista, reipasta ja rasittavaa liikuntaa harrasti tutkimuksen loppuessa noin neljäsosa oppilaista. Tuloksissa ei ollut eroa oppilaiden sukupuolta vertailtaessa. Tytöistä ja pojista noin neljäsosa liikkui suositusten mukaisesti. Kahdeksasluokkalaisista noin kaksi viidesosaa saavutti liikkumissuosituksen. Seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisista vastaavasti noin yksi kymmenesosaa.
Koeryhmäläisistä eli sykemittaria tutkimuksen ajan käyttäneistä oppilaista isompi osa koki motivoituvansa liikkumaan käyttäessään sykemittaria koulun liikuntatunneilla. Tutkimustuloksissa ei ollut eroa sukupuolen tai luokka-asteiden välillä. Sykemittarin käyttö motivoi liikkumaan liikuntatunneilla erityisesti niitä oppilaita, jotka olivat kokonaisuudessaan aktiivisia liikkujia. Heistä yli kolmasosa liikkui liikkumissuosituksen mukaisesti. Oppilaan sukupuolella tai iällä ei ollut merkitystä siihen motivoiko sykemittari liikkumaan koulun liikuntatunneilla. Oppilaat kokivat motivoivimmiksi ominaisuuksiksi sykemittarin perusominaisuudet. Kolme motivoivinta ominaisuutta olivat syketiedot, tieto harjoituksen vaikutuksesta ja kuljetun matkan näkeminen.