Kun oppilaat eivät enää vaienneet : Me too -kampanjan aikainen uutisointi koulumaailmassa tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä

Abstract

Tutkimus käsittelee Me too -kampanjan aikaista koulumaailmassa tapahtuvan seksuaalisen häirinnän uutisointia. Uutisointi sai alkusysäyksenä loppuvuodesta 2017 julkaistusta paljastusuutisista ja siitä lähtien koulumaailman seksuaalisesta häirinnästä alettiin uutisoida enemmän, kuin koskaan aiemmin. Seksuaalinen häirintä kouluissa on tunnistettu vakavaksi ja yleiseksi ongelmaksi, jonka ennaltaehkäisyyn, tunnistamiseen ja puuttumiseen on kiinnitettävä kouluyhteisöissä erityistä huomiota. Uutismedioiden tarkastelulla saadaan uutta ja tärkeää tietoa yhteiskunnallisesta ilmiöstä, joka koskettaa koulua ja kasvatustieteellistä kenttää. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojautuu uutismedioiden tutkimukseen. Journalismilla on tärkeä yhteiskunnallinen rooli paljastaa institutionaalisia epäkohtia. Uutisilla on valta muuttaa ihmisten asenteita ja näkemyksiä ilmiöistä. Uutisten ei katsota edustavan todellisuutta, vaan toimittajan valintojen kautta aiheet saavat erilaisia kehyksiä ja merkityksiä. Tutkimus pyrkii selvittämään, mitä seksuaaliseen häirintään liittyvää uutisoidaan ja kuka saa uutisissa äänensä kuuluviin. Aineisto koostuu 65:stä Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Ylen verkkouutisesta, jotka käsittelevät koulumaailman seksuaalista häirintää. Uutiset on julkaistu reilun kolmen kuukauden ajanjaksolla, Me too -kampanjan alkamispäivästä lähtien. Tämä tutkielma nojautuu laadulliseen tutkimusperinteeseen. Aineisto analysoitiin yhdistämällä aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin diskurssianalyyttistä näkökulmaa sekä yhtä retorisen analyysin työkalua. Tuloksista ilmenee, että seksuaalinen häirintä kehystetään uutisissa yleiseksi ongelmaksi, johon puuttuminen nähdään tärkeänä. Ratkaisuehdotukset suuntautuvat kuitenkin usein jo sattuneiden tapahtumien ratkaisemiseen. Häirintä esitetään suurimmaksi osaksi auktoriteettiasemassa olevan opettajan oppilaaseen kohdistamaksi toiminnaksi. Häirinnän taustalla esitetään häirinnän salliva vaikenemisen kulttuuri, joka kehystetään niin koko yhteiskunnassa kuin kouluinstituution rakenteissa vallitsevaksi. Vastuu seksuaalisen häirinnän kitkemisestä jaetaan pääasiassa koulutuksen järjestäjille. Keskeiseksi yksittäiseksi ennaltaehkäisykeinoksi nousee seksuaalikasvatus. Uutisissa äänensä kuuluviin saavat erityisesti koulutuksen järjestäjät ja eri alojen asiantuntijat sekä oppilaat ja uhrit.