Stakeholder engagement in mergers and acquisitions : enhancing post-merger performance

Abstract

Mergers and acquisitions (M&A) are an increasingly popular strategy for companies that look to create added value through growth, market expansions or new capability acquisitions. However, most M&As result in failure and destruction of value. The high failure rates indicate that, regardless of the substantial research in the domain, we still lack knowledge of the complex phenomenon. A company operates with a network of stakeholders, who affect and are influenced by the company, and business research is gradually shifting towards this overall stakeholder perspective. Consequently, organizational changes such as M&As are likely to affect stakeholders as well as the merging organizations. Moreover, stakeholders’ responses to the deal affect the M&A and its performance. The aim of this study is to understand how stakeholders should be engaged in the M&A process to enhance the post-merger performance of the deal. This research was conducted as a qualitative case study with an interpretive approach. The existing literature on M&As and stakeholders was extensively utilized to build an understanding of which stakeholders should be considered, what their interests are and how they can be engaged in the post-merger integration phase to improve performance. The theoretical framework of the thesis is thus based on stakeholder theory and M&A literature. Empirical data was collected through expert interviews with representatives from the case company. This data was combined with the theoretical framework to create suggestions on how stakeholder engagement could be managed. This study builds on existing theory and suggests that stakeholder engagement should include the following steps: identifying stakeholders and their interests, managing stakeholders and their issues, and creating long-term value through stakeholder engagement. In the context of this study, employees, customers, shareholders, and suppliers were identified as relevant stakeholders with various interests. The stakeholders have a common interest in achieving a stable business relationship with the company and gaining a valuable partner from the post-merger organization. The most important means of stakeholder engagement are timely and continuous communication and involving stakeholders in the decision-making process. Finally, to create value through stakeholder engagement, management needs to see the long-term relationships with stakeholders as a resource and a competitive advantage, which needs to be sustained in order to create value through M&As.

Yrityskaupat ovat yhä suositumpi strategia, jossa arvonluonti perustuu muun muassa kasvuun, uusille markkinoille laajentumiseen tai uuden osaamisen hankintaan. Usein yrityskaupat kuitenkin epäonnistuvat, ja olemassa olevat arvoketjut tuhoutuvat. Epäonnistumiset viittaavat siihen, että laajamittaisesta tutkimuksesta huolimatta emme vielä tiedä kaikkea yrityskaupoista. Yritykset toimivat osana sidosryhmien verkostoa. Nämä sidosryhmät vaikuttavat yrityksen toimintaan ja toisaalta ovat myös yrityksen vaikutuspiirissä. Siksi yrityskaupan kaltainen iso organisaatiomuutos vaikuttaa niin mukana oleviin yrityksiin kuin näiden sidosryhmiinkin. Sidosryhmien suhtautuminen voi siis vaikuttaa yrityskauppaan ja sen tuloksellisuuteen. Tässä tutkimuksessa tavoitteena onkin ymmärtää, miten sidosryhmät tulisi sitouttaa uuteen organisaatioon yrityskaupan prosessissa, jotta kaupan tuloksellisuus olisi mahdollisimman hyvä. Tutkielma on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena, jossa aihetta lähestytään interpretivismin näkökulmasta. Alan kirjallisuutta on hyödynnetty laajasti tutkielman teoreettisen viitekehyksen rakentamisessa. Teoreettisella viitekehyksellä on erityisesti pyritty ymmärtämään, mitkä sidosryhmät on tärkeä ottaa huomioon yrityskaupassa, mitä intressejä näillä ryhmillä on ja miten sitouttamisella voidaan tehostaa integraatiovaiheen onnistumista. Empiirinen aineisto on kerätty tapausyrityksen asiantuntijoiden haastatteluilla. Empiirinen aineisto yhdistettynä teoreettiseen viitekehykseen luovat pohjan tutkimuksen esittämille tuloksille ja suosituksille. Teoreettiseen viitekehyksen perusteella sidosryhmät tulisi sitouttaa yrityskaupassa seuraavasti: ensin tärkeät sidosryhmät ja niiden intressit tulee tunnistaa, sitten sidosryhmiä tulee johtaa ja näihin liittyviä ongelmia hallita, ja lopulta sidosryhmiä sitouttamalla tulisi pyrkiä luomaan arvoa suunnitelmallisesti ja pitkällä tähtäimellä. Tämän tutkimuksen kontekstissa tärkeät sidosryhmät ovat työntekijät, asiakkaat, osakkeenomistajat ja toimittajat. Näillä sidosryhmillä on useita erilaisia intressejä, mutta jokainen haluaa säilyttää vakaan suhteen yritykseen ja saada yrityskaupasta syntyneestä organisaatiosta arvokkaan kumppanin. Tärkeimmät keinot sidosryhmien sitouttamisessa ovat oikein ajoitettu ja jatkuva viestintä sekä sidosryhmien sitouttaminen yrityksen päätöksenteon prosesseihin. Jotta sidosryhmäsuhteiden kautta voidaan luoda yritykselle pitkän tähtäimen arvoa, tulee yritysjohdon ymmärtää nämä suhteet resurssina ja kilpailuvalttina, joista kannattaa pitää kiinni.