"Ja mä valitsin keskikoulun enkä saanu harmonia" : Koulutus osana 1930- ja 1940-luvuilla työläisperheisiin syntyneiden elämänkulkua
Lamminen, Clarissa (2021-05-03)
"Ja mä valitsin keskikoulun enkä saanu harmonia" : Koulutus osana 1930- ja 1940-luvuilla työläisperheisiin syntyneiden elämänkulkua
(03.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060132673
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060132673
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietämystä 1930- ja 1940-luvuilla työläisperheisiin syntyneiden kokemuksista koulutus- ja ammatinvalintoja ohjanneista tekijöistä sekä koulutuksen merkityksestä osana elämänkulkua. Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka paikantuu kasvatussosiologisen tutkimuksen kentälle. Aineisto kerättiin kerronnallisten teemahaastatteluiden avulla, joihin osallistui esihaastattelu mukaan lukien kymmenen vuosien 1935 ja 1949 välillä syntynyttä haastateltavaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen tulosten mukaan 1930- ja 1940-luvuilla työläisperheisiin syntyneet kokivat koulutus- ja ammatinvalintojen muodostuneen monen asian summasta, jotka olivat jaoteltavissa kahdeksaan eri teemaan: 1) henkilökohtaiset taidot ja ominaisuudet, 2) oma kiinnostus, 3) ulkopuolinen ohjaus, 4) joukon mukana ajautuminen, 5) koulutukseen tai ammattiin liittyvä tuttuus, 6) perheen sosioekonominen asema, 7) asuinpaikka sekä 8) oma koulutushalukkuus. Koulutukselle annetuista merkityksistä puolestaan oli löydettävissä viisi teemaa: 1) itsenäistyminen ja omillaan pärjääminen, 2) ammattitaidon hankkiminen ja uralla eteneminen, 3) maailmankatsomuksen ja ystäväpiirin laajentuminen, 4) rinnakkaiskoulujärjestelmän kahtiajako sekä 5) koulutuksen maksullisuus.
Haastateltavat oli mahdollista luokitella kolmeen eri tyyppiin sen perusteella, miten he hyödynsivät koulutusta elämänkulkunsa rakentamisessa. Ensimmäisen tyypin muodostaneet passiiviset koulutuksen hyödyntäjät eivät tukeutuneet koulutukseen työurallaan tai muillakaan elämän osa-alueilla eivätkä kokeneet merkittävää kiinnostusta tai tarvetta koulutuksen hankkimiseen. Toisen tyypin muodostaneet aktiiviset koulutuksen hyödyntäjät sen sijaan pitivät koulutusta tärkeänä ennen kaikkea työuransa näkökulmasta. Heidän koulutusuraansa määritteli suunnittelun lyhytjänteisyys ja ulkopuolisen ohjauksen korostunut merkitys. Kolmannen tyypin muodostaneet tavoitteelliset koulutuksen hyödyntäjät hyödynsivät koulutusta suunnitelmallisesti omien tavoitteidensa saavuttamisessa seuraten ennen kaikkea omia kiinnostuksen kohteitaan.
Tulokset rikastuttavat jo olemassa olevaa tutkimustietoa kouluttautumisesta 1940,- 1950- ja 1960-lukujen Suomessa tuoden yksilöiden oman äänen kuuluviin.
Tutkimuksen tulosten mukaan 1930- ja 1940-luvuilla työläisperheisiin syntyneet kokivat koulutus- ja ammatinvalintojen muodostuneen monen asian summasta, jotka olivat jaoteltavissa kahdeksaan eri teemaan: 1) henkilökohtaiset taidot ja ominaisuudet, 2) oma kiinnostus, 3) ulkopuolinen ohjaus, 4) joukon mukana ajautuminen, 5) koulutukseen tai ammattiin liittyvä tuttuus, 6) perheen sosioekonominen asema, 7) asuinpaikka sekä 8) oma koulutushalukkuus. Koulutukselle annetuista merkityksistä puolestaan oli löydettävissä viisi teemaa: 1) itsenäistyminen ja omillaan pärjääminen, 2) ammattitaidon hankkiminen ja uralla eteneminen, 3) maailmankatsomuksen ja ystäväpiirin laajentuminen, 4) rinnakkaiskoulujärjestelmän kahtiajako sekä 5) koulutuksen maksullisuus.
Haastateltavat oli mahdollista luokitella kolmeen eri tyyppiin sen perusteella, miten he hyödynsivät koulutusta elämänkulkunsa rakentamisessa. Ensimmäisen tyypin muodostaneet passiiviset koulutuksen hyödyntäjät eivät tukeutuneet koulutukseen työurallaan tai muillakaan elämän osa-alueilla eivätkä kokeneet merkittävää kiinnostusta tai tarvetta koulutuksen hankkimiseen. Toisen tyypin muodostaneet aktiiviset koulutuksen hyödyntäjät sen sijaan pitivät koulutusta tärkeänä ennen kaikkea työuransa näkökulmasta. Heidän koulutusuraansa määritteli suunnittelun lyhytjänteisyys ja ulkopuolisen ohjauksen korostunut merkitys. Kolmannen tyypin muodostaneet tavoitteelliset koulutuksen hyödyntäjät hyödynsivät koulutusta suunnitelmallisesti omien tavoitteidensa saavuttamisessa seuraten ennen kaikkea omia kiinnostuksen kohteitaan.
Tulokset rikastuttavat jo olemassa olevaa tutkimustietoa kouluttautumisesta 1940,- 1950- ja 1960-lukujen Suomessa tuoden yksilöiden oman äänen kuuluviin.