Depictions of female suffering in Carl Theodor Dreyer´s films in 1922-1928
Pirneskoski, Tanja (2021-05-03)
Depictions of female suffering in Carl Theodor Dreyer´s films in 1922-1928
(03.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060233240
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060233240
Tiivistelmä
In the Master´s thesis, I examine how Danish director Carl Theodor Dreyer (1889-1968) depicts the emotions, such as sorrow and suffering, of his female characters in his films in 1922-1928. The main primary sources consist of his three silent films: Love one another (Die Gezeichneten) 1922, Master of The House (Du skal aere din hustru) 1925 and The Passion of Joan of Arc (La Passion de Jeanne d'Arc) 1928. Depicting a suffering female was a recurrent theme in Dreyer´s films throughout his career that lasted until 1964, when he directed his last film, Gertrud. The chosen films look at male-female interactions and give insight to the individual emotional struggle of the sexes. Central is the sorrow, maltreatment and suffering the female protagonist experiences. The films are analysed together with contemporary newspaper articles of the films and Dreyer´s writings.
I use close reading to analyse the films with methods from cultural history, history of emotions and film studies. I analyse the films in the context of the era. My focus is on northern and central Europe and the arts of the 1920s. Through Dreyer´s films, I aim to analyse how he participated in contemporary discussions by producing images of suffering women and how he similarly might have reflected the times, its mentality, and emotions. My take is that by analysing the films, it is possible to reach something of the mentality of the time and the history of emotions. The filmmaker is part of this mentality, his community, sharing the same beliefs, customs, and perceptions. Thus, his creations can reflect and influence the mentality of the time. By comparing the films´ content to their reception and the broader context of an era, it is possible to reach something of the community´s mentality and emotions.
Dreyer created with means known to the era to achieve his goals. He experimented with them and brought them to the extreme. Close-ups, slow movements of the actors, filming inside, using creative angles and framings brought forth the character´s sadness, pain, and agony. He insisted on authenticity, which was essential to the contemporary viewer: Emotions needed to be believable and felt, experienced in the body. With his portrayal of the different genders, Dreyer took part in and commented on the contemporary discussions about the times after the First World War and the changing roles of women and men. Pro gradu -työssäni tutkin, kuinka tanskalainen elokuvaohjaaja Carl Theodor Dreyer (1889-1968) kuvaa naishahmojensa tunteita, kuten surua ja kärsimystä, elokuvissaan vuosilta 1922-1928. Alkuperäislähteinä ovat ohjaajan kolme mykkäelokuvaa: Love one another (Die Gezeichneten) 1922, Master of The House (Du skal aere din hustru) 1925 ja The Passion of Joan of Arc (La Passion de Jeanne d'Arc) 1928. Kärsivän naisen kuvaaminen oli Dreyerin elokuvien toistuva teema koko hänen uransa ajan, joka kesti vuoteen 1964, jolloin hän ohjasi viimeisen elokuvansa Gertrud. Valitut elokuvat tarkastelevat mies-nainen -vuorovaikutusta sekä käsittelevät yksilöiden emotionaalisia kokemuksia. Keskeistä elokuvissa on naispäähenkilöiden kokema suru, kipu ja kärsimys. Analysoin elokuvia yhdessä aikalaiskirjoitusten kanssa. Aikalaislähteinä toimivat elokuvista kirjoitetut sanomalehtiartikkelit sekä ohjaaja Dreyerin kirjoitukset.
Analysoin elokuvia käyttäen metodina elokuvien tarkkaa lähilukua yhdessä kulttuurihistoriasta, tunteiden historiasta ja elokuvatutkimuksesta tuotujen teorioiden kanssa. Tutkin elokuvia oman aikakautensa kontekstissa. Keskityn tutkimuksessani niihin maihin, joissa Dreyer työskenteli. Täten kontekstin muodostavat Pohjois- ja Keski-Eurooppa sekä 1920-luvun taide. Dreyerin elokuvien kautta pyrin analysoimaan, kuinka hän osallistui oman aikansa keskusteluihin tuottamalla kuvia kärsivistä naisista, ja kuinka hän samalla mahdollisesti heijasti elokuvisaan omaa aikaansa, sen mentaliteettia ja tunteita. Uskon, että elokuvia analysoimalla on mahdollista saavuttaa jotain ajan mentaliteetista ja tunteiden historiasta. Elokuvantekijä on osa tätä mentaliteettia, yhteisöään, jakaen näin yhteisönsä uskomukset, tavat ja käsitykset. Siksi hänen luomuksensa voivat sekä heijastaa omaa aikaansa että vaikuttaa ajan mentaliteettiin.
Vertaamalla elokuvien sisältöä niiden saamaan aikalaisvastaanottoon ja aikakauden laajempaan kontekstiin on mahdollista saavuttaa jotain ajan yhteisön mentaliteetista ja tunteista. Dreyer loi elokuvansa käyttäen hyväkseen aikakaudelleen tyypillisiä, sekä myös aikakaudella nopeasti muuttuvia, uusia elokuvallisia keinoja tavoitteidensa saavuttamiseksi. Hän seurasi aikansa taide-elämää ja yhteiskunnallisia tapahtumia, kokeili rohkeasti eri ilmaisukeinoja ja kehitti niitä yhä eteenpäin. Lähikuvat, näyttelijöiden hitaat ja harkitut liikkeet, kerronnan keskittyminen kaikesta ylimääräisestä riisuttuihin sisätiloihin, luovien kuvakulmien ja rajausten käyttö tuovat esiin hahmojen kokeman surun, kivun ja tuskan. Dreyer vaati aitoutta, sitä, että elokuvan ja näyttelijän heijastamat tunteet tulevat syvältä sisältä niin, että kukin tunne on uskottava ja aito. Tämä aitouden vaatimus oli keskeistä myös ajan katsojalle: Esitettyjen tunteiden tuli olla uskottavia ja ne tuli kokea myös katsojan kehossa. Representoimalla elokuvissaan kuvia sekä miehistä että naisista, Dreyer osallistui ja kommentoi aikansa keskusteluja ja yhteiskuntaa. Dreyerin elokuvat keskustelevat oman aikansa kanssa sekä representoivat niitä kuvia, tunteita, arvoja ja uskomuksia, joita ihmiset ensimmäisen maailmansodan jälkeisellä ajalla kokivat. Tähän olennaisena osana kuuluvat naisten ja miesten muuttuneet roolit, niistä käydyt keskustelut ja niiden herättämät tuntemukset.
I use close reading to analyse the films with methods from cultural history, history of emotions and film studies. I analyse the films in the context of the era. My focus is on northern and central Europe and the arts of the 1920s. Through Dreyer´s films, I aim to analyse how he participated in contemporary discussions by producing images of suffering women and how he similarly might have reflected the times, its mentality, and emotions. My take is that by analysing the films, it is possible to reach something of the mentality of the time and the history of emotions. The filmmaker is part of this mentality, his community, sharing the same beliefs, customs, and perceptions. Thus, his creations can reflect and influence the mentality of the time. By comparing the films´ content to their reception and the broader context of an era, it is possible to reach something of the community´s mentality and emotions.
Dreyer created with means known to the era to achieve his goals. He experimented with them and brought them to the extreme. Close-ups, slow movements of the actors, filming inside, using creative angles and framings brought forth the character´s sadness, pain, and agony. He insisted on authenticity, which was essential to the contemporary viewer: Emotions needed to be believable and felt, experienced in the body. With his portrayal of the different genders, Dreyer took part in and commented on the contemporary discussions about the times after the First World War and the changing roles of women and men.
Analysoin elokuvia käyttäen metodina elokuvien tarkkaa lähilukua yhdessä kulttuurihistoriasta, tunteiden historiasta ja elokuvatutkimuksesta tuotujen teorioiden kanssa. Tutkin elokuvia oman aikakautensa kontekstissa. Keskityn tutkimuksessani niihin maihin, joissa Dreyer työskenteli. Täten kontekstin muodostavat Pohjois- ja Keski-Eurooppa sekä 1920-luvun taide. Dreyerin elokuvien kautta pyrin analysoimaan, kuinka hän osallistui oman aikansa keskusteluihin tuottamalla kuvia kärsivistä naisista, ja kuinka hän samalla mahdollisesti heijasti elokuvisaan omaa aikaansa, sen mentaliteettia ja tunteita. Uskon, että elokuvia analysoimalla on mahdollista saavuttaa jotain ajan mentaliteetista ja tunteiden historiasta. Elokuvantekijä on osa tätä mentaliteettia, yhteisöään, jakaen näin yhteisönsä uskomukset, tavat ja käsitykset. Siksi hänen luomuksensa voivat sekä heijastaa omaa aikaansa että vaikuttaa ajan mentaliteettiin.
Vertaamalla elokuvien sisältöä niiden saamaan aikalaisvastaanottoon ja aikakauden laajempaan kontekstiin on mahdollista saavuttaa jotain ajan yhteisön mentaliteetista ja tunteista. Dreyer loi elokuvansa käyttäen hyväkseen aikakaudelleen tyypillisiä, sekä myös aikakaudella nopeasti muuttuvia, uusia elokuvallisia keinoja tavoitteidensa saavuttamiseksi. Hän seurasi aikansa taide-elämää ja yhteiskunnallisia tapahtumia, kokeili rohkeasti eri ilmaisukeinoja ja kehitti niitä yhä eteenpäin. Lähikuvat, näyttelijöiden hitaat ja harkitut liikkeet, kerronnan keskittyminen kaikesta ylimääräisestä riisuttuihin sisätiloihin, luovien kuvakulmien ja rajausten käyttö tuovat esiin hahmojen kokeman surun, kivun ja tuskan. Dreyer vaati aitoutta, sitä, että elokuvan ja näyttelijän heijastamat tunteet tulevat syvältä sisältä niin, että kukin tunne on uskottava ja aito. Tämä aitouden vaatimus oli keskeistä myös ajan katsojalle: Esitettyjen tunteiden tuli olla uskottavia ja ne tuli kokea myös katsojan kehossa. Representoimalla elokuvissaan kuvia sekä miehistä että naisista, Dreyer osallistui ja kommentoi aikansa keskusteluja ja yhteiskuntaa. Dreyerin elokuvat keskustelevat oman aikansa kanssa sekä representoivat niitä kuvia, tunteita, arvoja ja uskomuksia, joita ihmiset ensimmäisen maailmansodan jälkeisellä ajalla kokivat. Tähän olennaisena osana kuuluvat naisten ja miesten muuttuneet roolit, niistä käydyt keskustelut ja niiden herättämät tuntemukset.