Kirjeitä murheiden luostarista : Mielen sairaudet ja potilaana olo Vankimielisairaalaan vuosina 1925-1939 hoidettavaksi otettujen miesten kirjeissä

Abstract

Käsittelen tässä tutkielmassa sitä, miten Turun Kakolanmäellä sijainneessa Vankimielisairaalassa vuosina 1925—1939 hoidettavaksi kirjatut potilaat kirjoittivat mielen sairauksista ja potilaana olosta. Aineistonani on kirjeitä ja pieniä omaelämäkerrallisia tekstejä, joita potilaat kirjoittivat Vankimielisairaalassa hoidettavana ollessaan, ja jotka heiltä takavarikoitiin, kerättiin ja talletettiin kunkin potilaan sairauskertomuksen väliin. Vuonna 1911 käyttöönotetussa Vankimielisairaalassa hoidettiin psyykkistä sairautta oireilleita miespuolisia vankeja kaikista Suomen vankiloista, kuritushuoneista ja pakkotyölaitoksista. Laitokseen otettiin hoidettavaksi myös mielentilatutkimuksessa syyntakeettomiksi todettuja kriminaalipotilaita. Vankimielisairaalassa toteutettiin potilaiden kirjeenvaihtoon kohdistuvaa sensuuria. Sairaalaa johtanut lääkäri kävi läpi laitoksen ulkopuolelle osoitetut potilaiden kirjeet, ja takavarikoiduiksi tulivat usein ne, joissa potilaat kuvailevat kokemiaan oireita, tai esittivät tulkintojaan sairautensa alkuperästä. Potilaat kommunikoivat kirjeiden välityksellä myös sairaalan lääkärin kanssa. Kirjoittajat kuvailevat oireitaan usein hyvin fyysisinä kokemuksina. Heidän mielen sairauksia koskevista tulkinnoistaan voi paikallistaa kansanomaisten käsitysten ja lääketieteen äänen yhteenkietoutumisen, sekä sairauden kokemisen kulttuuri- ja aikasidonnaisuuden. Psyykkinen sairastaminen ja mielisairaalassa hoidettavana olo aiheuttivat potilaille usein hämmennystä, häpeän ja pelon tunteita. Tutkimusajankohdan psykiatrisista hoitokeinoista lepokylvyt näyttäytyivät heille usein epämiellyttävinä, enemmänkin rangaistuksena kuin hoitona. Sen sijaan työhön ja muihin askareisiin aineiston perusteella aktiivisesti pyrittiin. Jotkut potilaista etsivät mielen järkkymisestä myös syytä rikolliselle käyttäytymiselleen. Sairaudesta ja omasta elämästä kirjoittamisen tulkitsen olleen monille potilaille merkityksellistä. Se avasi kanavan omien mielipiteiden esille tuomiseen ja ajatusten jäsentelyyn suljetussa ja eristetyssä laitoksessa. Tutkielma antaa potilaiden kirjoittamien kirjeiden kautta äänen ihmisryhmälle, jota yleensä on tulkittu ainoastaan viranomaisdokumenttien kautta. Tietääkseni aiheesta ei ole aiempaa tutkimusta.