Cyberterrorism within the Broader International Counter-Terrorism Framework

Abstract

Terrorism has caused a tremendous amount of direct and indirect human suffering on a global scale in the 20th and 21st centuries. As a response, a vast collection of international and domestic regulation to combat this fundamental threat has emerged during the last few decades. However, the advent of the internet and the rapid wave of technological advancement that has resulted from it have created a new type of terrorist threat, that of cyberterrorism. The central aim of this thesis is to compare the global counter-terrorism framework applicable to conventional terrorism with that applied specifically to cyberterrorism and to analyze their potential similarities and discrepancies in a larger context. This comparison is performed through an analysis of the central sources of international counter-terrorism regulation such as the U.N. “sectoral treaties” on terrorism, the (negotiated) U.N. Draft Comprehensive Convention on Terrorism and customary international law. This thesis seeks to also highlight some of the inherent biases of international law and how they are reflected in the global counter-terrorism framework. This thesis presents a generally critical view of the prevailing counter-terrorism framework based on a combination of constructivist and hermeneutic ideas, including deconstruction, post-structuralism and social constructionism. In addition to legal dogmatism, the methods of phenomenography and phenomenology are also used in the thesis’ analysis of the subjects, norms and legislative theories of counter-terrorism and cyberterrorism regulation. Based on the analysis of this thesis, the main weaknesses of the current international framework are the lack of a general definition of terrorism in both treaty and customary law and the politically sensitive issue of whether to include in the normative instruments the exceptions for state terrorism and for the right of freedom movements to resist foreign occupation under their right of self-determination. These issues, in addition to the specific problem regarding attribution in cyberspace, are also the central weak points of cyberterrorism regulation. Several elements of the current response to terrorism are also guided by domestic and global politics, islamophobia and neo-colonialism. This thesis concludes that, despite its flaws, the most effective and justified solution to the aforementioned issues would be to either finally conclude the U.N. Draft Comprehensive Convention on Terrorism or to draft new “sectoral” international treaties that are specifically targeted at cyberterrorist threats.

Terrorismi on aiheuttanut suunnattoman määrän suoraa ja epäsuoraa kärsimystä maailmanlaajuisesti 1900- ja 2000-luvuilla. Tämän seurauksena viime vuosikymmeninä on säädetty laaja kokoelma kansallisia ja kansainvälisiä säädöksiä terrorismin uhan torjumiseksi. Internetin yleistyminen ja sitä seurannut räjähdysmäinen teknologinen kehitys on kuitenkin luonut uudentyyppisen terrorismiuhan, kyberterrorismin. Tämän tutkielman tavoitteena on verrata tavanomaiseen terrorismiin ja kyberterrorismiin sovellettavia kansainvälisiä säädöskehikkoja keskenään ja analysoida niiden potentiaalisia yhtäläisyyksiä ja eroja laajemmassa kontekstissa. Tämä vertailu toteutetaan analysoimalla keskeistä kansainvälistä terrorismilainsäädäntöä kuten Y.K.:n ”sektoraalisia” terrorismisopimuksia, luonnosta Y.K.:n kokonaisvaltaiseksi terrorismisopimukseksi sekä kansainvälistä tapaoikeutta. Tutkielma pyrkii myös korostamaan eräitä kansainvälisen oikeuden rakenteellisia, haitallisia ennakkoasenteita ja sitä miten ne heijastuvat kansainväliseen terrorisminvastaiseen sääntelyyn. Tutkielma esittää yleisesti kriittisen näkemyksen voimassaolevasta kansainvälisestä terrorismisääntelykehikosta pohjautuen konstruktivistisiin ja hermeneuttisiin ideoihin kuten dekonstruktioon, post-strukturalismiin ja sosiaalisen konstruktionismiin. Lainopin lisäksi tutkielmassa hyödynnetään fenomenografiaa ja fenomenologiaa analysoitaessa terrorismin- ja kyberterrorisminvastaisen sääntelyn subjekteja, säännöksiä ja oikeudellisia teorioita. Tutkielman analyysiin perustuen, nykyisen kansainvälisen sääntelykehikon keskeisimmät heikkoudet ovat terrorismin yleisen määritelmän puuttuminen sekä kansainvälisissä sopimuksissa että tapaoikeudessa ja poliittinen ongelma siitä, pitäisikö oikeudellisiin instrumentteihin sisällyttää poikkeukset valtionterrorismille sekä vapautusliikkeiden oikeudelle vastustaa vieraan vallan miehitystä itsemääräämisoikeutensa perusteella. Nämä ongelmat, yhdessä kyberavaruuden aiheuttaman erillisen syyksilukemisen problematiikan, kanssa ovat myös kyberterrorismisääntelyn heikoimmat kohdat. Useat elementit nykyisestä terrorisminvastaisesta sääntelystä ovat myös kansallisen ja kansainvälisen politiikan, islamofobian sekä uuskolonialismin ohjaamia. Tämä tutkielma päätyy siihen johtopäätökseen, että, siihen liittyvistä puutteista huolimatta, tehokkain ja oikeudenmukaisin keino edellä kuvattujen ongelmien ratkaisemiseen olisi joko lopulta hyväksyä Y.K.:n kansainvälinen kokonaisvaltainen terrorismisopimus tai säätää uusia, erityisesti kyberterrorismiuhkien torjuntaan kohdistettavia ”sektoraalisia” sopimuksia.