Kansa isältä pojalle : Veikko ja Pekka Vennamon käsitys kansasta Suomen Uutisten kirjoituksissa 1979–1986
Vesa, Ville (2021-05-17)
Kansa isältä pojalle : Veikko ja Pekka Vennamon käsitys kansasta Suomen Uutisten kirjoituksissa 1979–1986
(17.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060233073
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060233073
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsitteli Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) muutosta 1980-luvulla, Pekka Vennamon puheenjohtaja-aikana. Tutkielmassa tarkasteltiin, miten SMP:n näkyvimmät poliitikot, Pekka ja Veikko Vennamo, määrittelevät kansaa vuosina 1979–1986 SMP:n puoluelehdessä, Suomen Uutisissa.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodosti populismin teoria. Tässä työssä populismi miellettiin ohutsisältöiseksi ideologiaksi, joka rakentuu ajatukselle yhteiskunnan jakautumisesta eliittiin ja kansaan, ja joka näyttäytyy pikemmin politiikan logiikkana kuin dogmaattisena oppirakennelmana. Populismissa kansan ja eliitin vastakkainasettelua synnytetään kahdella ristiriitaulottuvuudella: vertikaalisesti kansan ja eliitin välillä sekä horisontaalisesti ”meidän” ja ”muiden” välillä. Kansa on käsite, joka määrittelee molemmilla ulottuvuuksilla sitä, mitä populistinen puolue edustaa. Tutkielman metodina käytettiin historiantutkimuksen lähtökohdista tapahtuvaa laadullista analyysia sekä retoriikan tutkimuksen käsitettä identifikaatiosta. Identifikaation keskiössä on puhujan ja yleisön vastavuoroinen suhde, ja puhujan tarve luoda koheesiota itsensä ja yleisönsä välillä. Kansa-käsite voidaan mieltää tällaiseksi identifikaation käsitteeksi, jonka käyttömuoto vaihtuu yleisön mukaan.
Tutkielman perusteella voidaan todeta Vennamoiden kansa-käsitysten rakentuneen laajalti jatkuvuuden varaan. SMP:n tausta pienviljelijöiden intressipuolueena näkyi Vennamoiden maatalouspolitiikassa siten, että 1980-luvulla talonpoikainen traditio pyrittiin siirtämään osaksi luonnonmukaista viljelyä, joka otti huomioon myös ekologiset arvot. SMP:n kaupungistuminen puolestaan näyttäytyi Vennamoiden retoriikassa siten, että asutuskeskuksissakin kansan ihanteellinen asumismuoto rakentui oman talon ja tontin varaan. Jatkuvuutta korosti Veikko Vennamon merkittävä rooli SMP:n linjan määrittelyssä vielä Pekankin puheenjohtajakaudella. Veikon tehtävänä oli ilmiselvästi pitää puolueen vanha kaarti muutoksessa mukana. Ympäröivät olosuhteet loivat kuitenkin myös painetta kansa-käsitteen muutokselle. Pienviljelijöiden sijaan Vennamot joutuivat vetoamaan yhä enemmän sinikaulustyöntekijöihin sekä kasvavaan palvelualaan. Nämä elinkeinoryhmät olivatkin edustettuina Vennamoiden kansa-käsityksissä 1980-luvulla. Veikko korosti näidenkin kansanosien juuria agraarissa Suomessa, kun taas Pekka ei kantanut yhtä selkeästi menneiden vuosien taakkaa mukanaan. Eroa selittää parhaiten sukupolvien välinen kuilu: Veikolle pientila-Suomi oli todellisuutta suuren osan hänen elämästään, Pekalle ei. Tämän tutkielman perusteella Pekka Vennamon puheenjohtaja-aika on selkeästi SMP:n muutoksen aikaa, mutta muutos ei ollut niin äkkinäinen kuin toisinaan on annettu ymmärtää.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodosti populismin teoria. Tässä työssä populismi miellettiin ohutsisältöiseksi ideologiaksi, joka rakentuu ajatukselle yhteiskunnan jakautumisesta eliittiin ja kansaan, ja joka näyttäytyy pikemmin politiikan logiikkana kuin dogmaattisena oppirakennelmana. Populismissa kansan ja eliitin vastakkainasettelua synnytetään kahdella ristiriitaulottuvuudella: vertikaalisesti kansan ja eliitin välillä sekä horisontaalisesti ”meidän” ja ”muiden” välillä. Kansa on käsite, joka määrittelee molemmilla ulottuvuuksilla sitä, mitä populistinen puolue edustaa. Tutkielman metodina käytettiin historiantutkimuksen lähtökohdista tapahtuvaa laadullista analyysia sekä retoriikan tutkimuksen käsitettä identifikaatiosta. Identifikaation keskiössä on puhujan ja yleisön vastavuoroinen suhde, ja puhujan tarve luoda koheesiota itsensä ja yleisönsä välillä. Kansa-käsite voidaan mieltää tällaiseksi identifikaation käsitteeksi, jonka käyttömuoto vaihtuu yleisön mukaan.
Tutkielman perusteella voidaan todeta Vennamoiden kansa-käsitysten rakentuneen laajalti jatkuvuuden varaan. SMP:n tausta pienviljelijöiden intressipuolueena näkyi Vennamoiden maatalouspolitiikassa siten, että 1980-luvulla talonpoikainen traditio pyrittiin siirtämään osaksi luonnonmukaista viljelyä, joka otti huomioon myös ekologiset arvot. SMP:n kaupungistuminen puolestaan näyttäytyi Vennamoiden retoriikassa siten, että asutuskeskuksissakin kansan ihanteellinen asumismuoto rakentui oman talon ja tontin varaan. Jatkuvuutta korosti Veikko Vennamon merkittävä rooli SMP:n linjan määrittelyssä vielä Pekankin puheenjohtajakaudella. Veikon tehtävänä oli ilmiselvästi pitää puolueen vanha kaarti muutoksessa mukana. Ympäröivät olosuhteet loivat kuitenkin myös painetta kansa-käsitteen muutokselle. Pienviljelijöiden sijaan Vennamot joutuivat vetoamaan yhä enemmän sinikaulustyöntekijöihin sekä kasvavaan palvelualaan. Nämä elinkeinoryhmät olivatkin edustettuina Vennamoiden kansa-käsityksissä 1980-luvulla. Veikko korosti näidenkin kansanosien juuria agraarissa Suomessa, kun taas Pekka ei kantanut yhtä selkeästi menneiden vuosien taakkaa mukanaan. Eroa selittää parhaiten sukupolvien välinen kuilu: Veikolle pientila-Suomi oli todellisuutta suuren osan hänen elämästään, Pekalle ei. Tämän tutkielman perusteella Pekka Vennamon puheenjohtaja-aika on selkeästi SMP:n muutoksen aikaa, mutta muutos ei ollut niin äkkinäinen kuin toisinaan on annettu ymmärtää.