”Asiakkaan roolihan pitäis olla keskiössä ja toivottavasti se on, että häntä kuullaan siellä.” : Moniammatillinen yhteistyö ja sen merkitys asiakkaalle aikuissosiaalityössä

Abstract

Tutkielman tavoitteena oli tunnistaa moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuksia ja haasteita aikuissosiaalityössä. Lisäksi haluttiin tarkastella sitä, miten nämä tekijät näkyvät aikuissosiaalityön asiakkaan elämässä. Aineisto tutkielmassa koostui sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien vuosina 2019 ja 2021 kerätyistä ryhmä- ja yksilöhaastatteluista. Tutkielma toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin, ja haastattelut analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Teoriaohjaavan sisällönanalyysi pohjautui tässä tutkielmassa erityisesti Kekonin ja kumppanien (2019) rajanylitysten nelikenttään (kulttuuriset, asenteelliset, rakenteelliset ja asiantuntijuuteen liittyvät rajanylitykset), jonka avulla paikannettiin moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuksia ja haasteita.

Moniammatillisen yhteistyön nähtiin mahdollistavan asiakkaalle parhaassa tapauksessa kokonaisvaltaista avun tarpeeseen vastaamista, joka oli asiakaslähtöistä ja asiakasta osallistavaa. Yhteistyön mahdollisuuksia määrittelivät esimerkiksi vakiintuneiden toimintatapojen ja -kulttuurin muodostuminen, positiivinen asennoituminen työskentelyyn ja moniammatillisen yhteistyön tarpeen tunnistaminen. Vastakkaisesti yhteistyön haasteita määrittelivät vaikeudet työkäytäntöjen yhteensovittamisessa ja jaettujen toimintatapojen rakentamisessa, negatiivinen asennoituminen yhteistyöhön, riittämättömät resurssit ja puutteet toisten ammattilaisten asiantuntijuuden tunnistamisessa. Asiakkaan kannalta negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä kuvasi yhteistyössä irralliseksi ajautuminen. Tämä tarkoitti, että asiakas esimerkiksi passivoituu, joutuu sivulliseksi omissa asioissaan tai asiakkaan ja ammattilaisten näkemyserot haittaavat työskentelyn etenemisestä.

Tulosten pohjalta aikuissosiaalityössä tehtävästä moniammatillisesta yhteistyöstä muodostui positiivinen kuva. Kehityskohteet työntekijätasolla kohdistuivat omien asiantuntijaroolien tarkentamiseen ja vastuunjaon tarkempaan neuvotteluun yhteistyötahojen kanssa. Yhteiskunnallisesta ja organisaation näkökulmasta yhteistyön kehittäminen vaati henkilöstöresurssien lisäämistä, työntekijöiden vaihtuvuuden syihin syventymistä, jaettujen työ- ja toimintatapojen luomista yhteistyökumppanien kanssa ja tapaamistilojen lisäämistä. Tutkielman tulokset vahvistivat aiempien tutkimusten toteamia yhteistyön haasteita esimerkiksi terveydenhuollon eri yksiköiden kanssa, mutta toivat selkeämmin näkyviin myös mahdollisuuksia ja moniammatillisen yhteistyön merkitystä asiakkaiden kannalta. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia aihetta lisää haastattelemalla asiakkaita ja keskittyen yhteistyössä käytettyjen työtapojen kehittämiseen.