Voimavaraistumista tukeva tiedollinen tuki ja sen yhteys minäpystyvyyteen, positiiviseen mielenterveyteen ja elämänlaatuun syöpäpotilailla

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata eri syöpää ja eri syövän vaiheessa olevien syöpäpotilaiden voimavaraistumista tukevan tiedollista tuen toteutumista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuksessa tarkastellaan tiedollisen tuen yhteyttä sosiodemografisiin ja sairauteen liittyviin tekijöihin, sekä tiedollisen tuen yhteyttä minäpystyvyyteen, positiiviseen mielenterveyteen ja elämänlaatuun. Tutkimus toteutettiin kahdessa yliopistosairaalassa syöpätautien ja sädehoidon poliklinikoilla Suomessa ja aineisto (n=350) kerättiin lääkehoidoissa, sädehoidossa ja hoitojen jälkeisessä seurannassa käyviltä potilailta. Tutkimuksessa käytettiin neljää, kansainvälisesti validoitua mittaria: Sairaalapotilaan tiedonsaanti -mittaria (SPTS), minäpystyvyyden mittaria (GSE), positiivisen mielenterveyden mittaria (SWEMWBS) ja 15D-elämänlaatumittaria. Aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla ja aineiston kuvailuun käytettiin frekvenssejä ja prosenttiosuuksia. Tiedollista tukea mittaavien summamuuttujien yhteyttä taustamuuttujiin analysoitiin monen selittäjän varianssianalyysillä ja parittaisilla Sidakin testauksilla. Tiedollisen tuen yhteyttä minäpystyvyyteen, positiiviseen mielenterveyteen ja elämänlaatuun tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimien avulla. Tiedollinen tuki toteutui parhaiten biofysiologiselta osa-alueelta. Toiseksi parhaiten potilaat kokivat tiedollisen tuen toteutuneen toiminnallisella ja kolmanneksi kokemuksellisella osa-alueella. Heikoiten tiedollinen tuki toteutui taloudellisella, sosiaalisella ja eettisellä osa-alueella. Sosiodemografisista taustamuuttujista koulutus ja siviilisääty olivat tilastollisesti yhteydessä tiedollisen tuen toteutumiseen. Korkeasti koulutetut kokivat tiedollisen tuen toteutuneen huonommin kaikilta muilta tiedon osa-alueilta paitsi biofysiologiselta verrattuna muihin, ja sosiaalisella osa-alueella lesket kokivat tiedollisen tuen toteutuneen huonommin kuin naimattomat ja eronneet. Sosiodemografisista ja sairauteen liittyvistä taustamuuttujista mm. iällä ja sukupuolella, syövän levinneisyydellä, hoitomuodolla (sytostaatti/sädehoito/seuranta) tai ajalla hoitojen aloituksesta ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä tiedollisen tuen toteutumisessa. Tiedollinen tuki korreloi tilastollisesti merkitsevästi sekä minäpystyvyyteen, positiiviseen mielenterveyteen että elämänlaatuun. Tämä tutkimus tuottaa tietoa syöpään sairastuneiden potilaiden voimavaraistumista tukevan tiedollisen tuen sisällöllisestä toteutumisesta, jota on mahdollista hyödyntää potilasohjauksen kehittämisessä hoitotyössä. Taloudellisella osa-alueella tiedollista tukea on tarjottava enemmän etuuksiin ja sairauden aiheuttamiin kustannuksiin liittyen. Kehittämistarpeita todettiin myös psykososiaalisen tuen ja keskusteluavun tarjoamisessa potilaille. Eettisellä osa-alueella tiedollista tukea on kehitettävä erityisesti tukemalla potilaita esittämään omia toiveitaan ja osallistumaan omaa hoitoa koskevaan päätöksentekoon.