Maku- ja kuuloaistin ristikkäiskytkentöjen vertailu suomalaisilla ja intialaisilla koehenkilöillä

Abstract

Aistikokemusten ristikkäisyydessä on kyse kaikille tai useille ihmisille yhteisistä tavoista yhdistää tiettyjä aistialueen tai aistimuksen piirteitä toisiinsa. Tämä voi ilmetä maku- ääni- kuulo- tunto- tai näköaistin kokemuksellisena sekoittumisena, esimerkiksi niin, että matalaa äänentaajuutta voidaan maistaa karvaana makuna tai jonkin sanan sointi kuulla terävänä tai pyöreänä. On esitetty, että aistitiedon ristikkäisyys perustuisi ihmisille yhteisiin aistitiedon hermostollisiin ristikkäiskytkentöihin, joissa yhteinen hermostollinen mekanismi käsittelisi kahta tai useampaa eri aistipiiriä. Tarkoituksenamme oli kartoittaa aistitiedon ristikkäisyyden kokemisen yleismaailmallisuutta koeasetelmalla, jossa tarjosimme suklaapaloja suomalaisille ja intialaisille koehenkilöille. Suklaapalat sisälsivät kaakaota joko 55 tai 60%, joista jälkimmäinen maistuu hieman karvaammalta. Sekä suomalaisten että intialaisten ryhmissä koehenkilöitä oli 30. Kutakin suklaapalaa syödessään koehenkilöt saivat kuultavakseen yksinkertaisen elektronisesti tuotetun musiikkiääniraidan, jossa instrumenttina oli sähköpiano. Raidan äänentaajuus oli joko matalampi tai korkeampi. Kontrolliäänenä käytimme vastamelukuulokkein vahvistettua hiljaisuutta. Intialaiset testattiin Arambolissa, Goan osavaltiossa, ja suomalaiset Turussa. Suklaapalan syönnin jälkeen koehenkilöitä pyydettiin arvioimaan syömänsä palan makeus näönvaraisella asteikolla -10 - +10, jossa matalin arvo vastasi hyvin karvasta ja korkein hyvin makeaa makukokemusta. Hypoteesimme oli, että korkeataajuuksista musiikkia kuullessaan koehenkilöt arvioivat suklaan makeammaksi kuin matalataajuuksisen musiikin aikana ja ettei kulttuuritaustalla (suomalainen tai intialainen) ole vaikutusta efektiin. Analysoimme tuloksemme kolmisuuntaisella varianssianalyysilla. Tulostemme perusteella kulttuuritaustalla oli koehenkilöiden sisäisessä asetelmassa päävaikutus, mutta ei interaktiota koettuun makeuteen. Suklaan voimakkuudella ja musiikin taajuudella oli yhdysvaikutus makuarvioon siten, että makeampi suklaa ja korkeampi taajuus yhdessä selittivät makeammaksi arvioitua suklaata. Tuloksissamme kulttuuritaustalla ei ollut vaikutusta koettuun makeuteen koehenkilöiden sisäisessä asetelmassa. Korkeamman taajuuden ja makeammaksi koetun suklaan välinen yhteys ilmeni samansuuntaisena intialaisten ja suomalaisten ryhmissä.