Ankara vastuu dopingrikkomuksista

Abstract

Tutkielmassa käsitellään ankaraa vastuuta dopingrikkomuksista. Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Käsitteenä ankara vastuu on peräisin vahingonkorvausoikeudesta, mutta urheiluoikeudessa sille on annettu oma merkityssisältönsä. Urheiluoikeudessa käsite tarkoittaa syyllisyyttä ja siitä johtuvaa todistustaakan jakautumista positiivisen dopingnäytteen antaneen urheilijan ja antidopingorganisaation välillä. Käsite on viimeisten vuosikymmenien aikana muovautunut erityisesti urheilun kansainvälisen välitystuomioistuimen CAS:in ratkaisukäytännössä. Ankara vastuu muodostaa kansainvälisen dopingjärjestelmän pohjan, sillä ilman positiivisen näytteen aiheuttamaa käänteistä todistustaakkaa, antidopingorganisaatiolla olisi käsissään ylivoimainen tehtävä dopingjärjestelmän ylläpitämiseksi. Tämän johdosta antidopingorganisaatiolta ei edellytetäkään näyttöä siitä, että dopingtestissä paljastunut aine olisi todellisuudessa parantanut suorituskykyä, pelkkä pitoisuuden havaitseminen riittää näytöksi syyllisyydestä. Urheilijan tehtävä on esittää horjuttavaa vastanäyttöä. Ankaran vastuun tarkasta sisällöstä ja tarpeellisuudesta käydään edelleen kiivasta keskustelua, johon sekoittuu urheiluoikeuden erityispiirteiden lisäksi perusoikeudellista, rikosoikeudellista ja siviilioikeudellista ainesta. Lähtökohtana tutkielmalle on WADA:n luomassa maailman antidopingsäännöstössä säädetty ankara vastuu. Toistaiseksi antidopingsäännöstössä ei ole kuitenkaan määritelty ankaraa vastuuta muutoin kuin toteamalla säännöissä, että urheilija on vastuussa näytteiden löydöksistä ja että ankara vastuu esiintyy CAS:n päätöksissä. Tahallisuudella, tuottamuksella, huolellisuudella tai tietoisuudella ei ole sellaista merkitystä, että positiivinen näyte voitaisiin kokonaan kumota näihin perusteisiin vetoavalla vastanäytöllä. Tätä lähtökohtaa on pidetty joustamattomana. Ankaran vastuun merkitys määrättävään rangaistukseen onkin muuttunut sekä säännöstöä päivitettäessä, että CAS:n ratkaisukäytännön myötä. Lisäksi rangaistusten lievennykset ja tilannekohtainen arviointi myös muuttaneet ankaran vastuun merkitystä. Rangaistuksia määrätessä pyritään käytännön perusteella selvästi huomioimaan myös yksilölliset perusteet. Täten ankaran vastuun kannalta keskeistä nyt ja tulevaisuudessa onkin esimerkiksi urheilijan huolellisuuden arviointi, jolla on olennainen merkitys rangaistusta määrätessä. Käytännön ratkaisutoiminnassa ei siis ole enää tänä päivänä mahdollista ajatella, että tietynlaisesta positiivisesta näytteestä seuraisi aina vakiorangaistus. Tutkielmassa onkin päädytty erittelemään ongelmia, joita ankaran vastuun järjestelmä pitää sisällään, sekä pohtimaan joitakin periaatetason ratkaisu- ja muutosehdotuksia.