Murhan tunnusmerkistö korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä – tarkastelussa vakaa harkinta, erityisen raaka tai julma tapa sekä teon kokonaistörkeys
Lundström, Stina (2021-05-20)
Murhan tunnusmerkistö korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä – tarkastelussa vakaa harkinta, erityisen raaka tai julma tapa sekä teon kokonaistörkeys
(20.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060835349
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060835349
Tiivistelmä
Tahallisen henkirikoksen perusmuoto on tappo. Mikäli jokin teon murhaksi kvalifioivista perusteista täyttyy ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, tuomitaan tekijä murhasta elinkaudeksi vankeuteen. Tutkielmassa selvitetään sitä, minkälaisten tekijöiden KKO on katsonut ilmentävän murhan tunnusmerkistön mukaista vakaata harkintaa ja erityistä raakuutta tai julmuutta ja minkälaisten tekijöiden ei. Kokonaistörkeyden osalta on selvitetty sitä, minkä tekijöiden on katsottu vahvistavan tai heikentävän teon kokonaistörkeyttä sekä sitä, mikä on kokonaistörkeyden itsenäinen merkitys ratkaisuharkinnassa. Kvalifiointiperusteista on käsiteltäväksi valittu vakaa harkinta sekä erityisen raaka tai julma tapa, sillä nämä jättävät eniten sijaa tulkinnalle. Lisäksi tutkimuskysymysten ohella pohditaan seuraamuksen mahdollista vaikutusta etenkin kokonaistörkeyden harkinnassa, sillä valinta murhan ja tapon välillä on merkityksellinen erityisesti tuomittavan rangaistuksen pituuden vuoksi.
Tutkimuskysymyksiin vastataan KKO:n 2000-luvun ratkaisujen avulla. Lisäksi lähteinä on artikkeleita ja kirjallisuutta, josta olennaisimpia KKO:n ratkaisuja koskevat kommentaarit, Matikkalan Henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset (2000), Frände et al. Keskeiset rikokset 2018 ja Lappi-Seppälä et al. Rikosoikeus (2013).
Vakaan harkinnan ollessa kyseessä suunnitelma voi olla osin jäsentymätön ja suunnitelmia voi olla enemmän kuin yksi. Riittävää on se, että tappaminen on yksi vaihtoehdoista. Mikäli tappamisen katsotaan johtuneen enemmänkin tilanteen nopeasta kehittymisestä, ei kyse ole vakaasta harkinnasta.
Erityistä raakuutta katsotaan ilmentävän esimerkiksi useat puukoniskut tai laukaukset. Tekotavalle ominaisena on pidetty pidempään jatkunutta voimakasta väkivaltaa sekä teon vieminen päätökseen tuskista piittaamatta. Erityistä julmuutta ilmentää teon pitkittäminen, sekä voimakasta kipua, tuskaa ja kärsimystä aiheuttavat vammat. Tekoa on pidetty erityisen julmana myös sen kohdistuessa avuttomaan tai puolustuskyvyttömään uhriin.
Kokonaistörkeyden vaatimuksella on huomattavaa merkitystä ratkaisun lopputulokseen, sillä vaatimus ei täyty aina automaattisesti silloin, kun jokin kvalifiointiperusteista on käsillä. Sen pohdinnassa, onko teko kokonaisuutena arvioiden törkeä vai ei, voidaan huomioida seikkoja, joita ei kvalifiointiperusteissa huomioida tai jotka jäävät kvalifiointiperusteista yli.
Kvalifiointiperusteet ovat hyvin tulkinnanvaraisia ja eri tuomioistuimet päätyivät eri lopputuloksiin samassa asiassa. Valinta murhan ja tapon välillä voi toisinaan olla hyvinkin pienistä seikoista kiinni, jolloin seuraamukset tekijälle vaihtelevat. Tämän vuoksi 12 vuoden määräaikainen vankeus vaihtoehdoksi elinkautiselle tulisi ottaa uudelleen pohditaan.
Tutkimuskysymyksiin vastataan KKO:n 2000-luvun ratkaisujen avulla. Lisäksi lähteinä on artikkeleita ja kirjallisuutta, josta olennaisimpia KKO:n ratkaisuja koskevat kommentaarit, Matikkalan Henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset (2000), Frände et al. Keskeiset rikokset 2018 ja Lappi-Seppälä et al. Rikosoikeus (2013).
Vakaan harkinnan ollessa kyseessä suunnitelma voi olla osin jäsentymätön ja suunnitelmia voi olla enemmän kuin yksi. Riittävää on se, että tappaminen on yksi vaihtoehdoista. Mikäli tappamisen katsotaan johtuneen enemmänkin tilanteen nopeasta kehittymisestä, ei kyse ole vakaasta harkinnasta.
Erityistä raakuutta katsotaan ilmentävän esimerkiksi useat puukoniskut tai laukaukset. Tekotavalle ominaisena on pidetty pidempään jatkunutta voimakasta väkivaltaa sekä teon vieminen päätökseen tuskista piittaamatta. Erityistä julmuutta ilmentää teon pitkittäminen, sekä voimakasta kipua, tuskaa ja kärsimystä aiheuttavat vammat. Tekoa on pidetty erityisen julmana myös sen kohdistuessa avuttomaan tai puolustuskyvyttömään uhriin.
Kokonaistörkeyden vaatimuksella on huomattavaa merkitystä ratkaisun lopputulokseen, sillä vaatimus ei täyty aina automaattisesti silloin, kun jokin kvalifiointiperusteista on käsillä. Sen pohdinnassa, onko teko kokonaisuutena arvioiden törkeä vai ei, voidaan huomioida seikkoja, joita ei kvalifiointiperusteissa huomioida tai jotka jäävät kvalifiointiperusteista yli.
Kvalifiointiperusteet ovat hyvin tulkinnanvaraisia ja eri tuomioistuimet päätyivät eri lopputuloksiin samassa asiassa. Valinta murhan ja tapon välillä voi toisinaan olla hyvinkin pienistä seikoista kiinni, jolloin seuraamukset tekijälle vaihtelevat. Tämän vuoksi 12 vuoden määräaikainen vankeus vaihtoehdoksi elinkautiselle tulisi ottaa uudelleen pohditaan.