Perusopetuksen opettajien käsityksiä yhteisopettajuudesta ja sen merkityksestä työhyvinvoinnille
Helenius, Leena (2021-05-28)
Perusopetuksen opettajien käsityksiä yhteisopettajuudesta ja sen merkityksestä työhyvinvoinnille
Helenius, Leena
(28.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060835324
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060835324
Tiivistelmä
Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville, millainen merkitys
yhteisopettajuudella on perusopetuksen opettajien työhyvinvoinnille. Tutkimuksessa selvitettiin,
millaisia vaikutuksia yhteisopettajuudella on opettajien käsitysten mukaan heidän työhyvinvointiinsa.
Lisäksi kartoitettiin opettajien käsityksiä, miten yhteisopettajuutta tulisi kehittää työhyvinvoinnin
tukemiseksi. Aiempiin opettajien kasvaneita työhyvinvointiongelmia kuvanneisiin tutkimuksiin
perustuen, oli keskeistä selvittää, onko yhteisopettajuus keino tukea opettajien työhyvinvointia ja
työssä jaksamista. Tutkimukseen osallistui kymmenen vapaaehtoista perusopetuksen opettajaa, joilla
oli kokemusta yhteisopettajuudesta. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin fenomenografia, joka
ymmärrettiin tässä tutkimuksessa käsitysten ja kokemusten tutkimisena. Tutkimuksen
tiedonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin
yksilöhaastatteluina etäyhteyden avulla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä eri
analyysiyksiköitä luokittelemalla.
Tämän tutkimuksen päätuloksien mukaan yhteisopettajuus on toimiessaan kannattava työtapa
opettajien työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta. Tutkimuksen mukaan sama ihminen voi
kokea erilaisia vaikutuksia riippuen siitä, miten yhteisopettajuus toimii. Tulokset osoittavat
yhteisopettajuuden tukevan tai parantavan opettajien työhyvinvointia silloin, kun opettajat kokevat
työtavan toimivaksi. Yhteisopettajuus tekee toimiessaan mahdolliseksi työn ja vastuun jakamisen sekä
vertaistuen kokemuksen. Tutkimuksen perusteella yhteinen opetus myös keventää työtä ja työstä
koettua mielen kuormaa. Tutkimuksen mukaan opettajat nauttivat ja innostuvat työstään
yhteisopettajuuden myötä. Osa opettajista kokee työhyvinvointinsa parantuneen yhteisopettajuuden
ansiosta. Toisaalta yhteisopettajuuden nähdään tukevan työhyvinvointia, vaikka työhyvinvointi olisi
koettu aiemmin hyväksi. Tutkimuksen tärkeimmät huomiot kertovat toimivan yhteisopettajuuden
merkityksen olevan iso työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta.
Tutkimuksen mukaan toimimaton yhteistyö haastaa koettua työhyvinvointia. Työn jakamisen
epäoikeudenmukaisuus näkyy negatiivisesti jaksamisessa. Opettajat kokevat myös yhteisen opetuksen
alkuvaiheen kuormittavana ja työtapaan pakottamisen kielteisenä. Haastavista vaikutuksista
huolimatta yhteisopettajuus koetaan työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta tärkeänä, jos
työtavasta on saanut vastapainoksi positiivisia kokemuksia.
Tutkimuksen tärkeimmät huomiot osoittavat opettajien kaipaavan koko koulun ja työparien välisiä
yhteisiä näkemyksiä yhteisopettajuudesta sekä asenneilmapiirin muuttuvan työtapaa kohtaan
myönteisemmäksi. Tutkimuksen perusteella yhteisopettajuutta voidaan kehittää työhyvinvoinnin
kannalta pedagogisia toimintatapoja ja ajatuksia jakamalla sekä kouluttautumisen ja sosiaalisen
oppimisen kautta. Johdon koordinoimat esivalmistelut, kuten työparin valinta, opettajien valmiuksien
kartoittaminen sekä opettajien omien vaikutusmahdollisuuksien ja suunnitteluajan lisääminen ovat
käsitysten mukaan keskeisiä asioita yhteisopettajuuden kehittämisessä työhyvinvoinnin näkökulmasta.
Tutkimuksen mukaan opettajat toivovat yhteisopettajuudesta laajempaa käytännettä. Tulokset
osoittavat opettajien kaipaavan muutosta yhteisöllisempään toimintakulttuuriin, jossa työn haasteita
ratkaistaan yhdessä. Havainnot kertovat opettajan työhön sisältyvän vaatimuksia, joita voi olla
raskasta kantaa yksin. Tästä syystä toimivaksi rakentuva yhteisopettajuus voi olla ratkaisu opettajien
työssä kokemaansa kuormituksen helpottamiseen, ja siten työhyvinvoinnin tukemiseen.
yhteisopettajuudella on perusopetuksen opettajien työhyvinvoinnille. Tutkimuksessa selvitettiin,
millaisia vaikutuksia yhteisopettajuudella on opettajien käsitysten mukaan heidän työhyvinvointiinsa.
Lisäksi kartoitettiin opettajien käsityksiä, miten yhteisopettajuutta tulisi kehittää työhyvinvoinnin
tukemiseksi. Aiempiin opettajien kasvaneita työhyvinvointiongelmia kuvanneisiin tutkimuksiin
perustuen, oli keskeistä selvittää, onko yhteisopettajuus keino tukea opettajien työhyvinvointia ja
työssä jaksamista. Tutkimukseen osallistui kymmenen vapaaehtoista perusopetuksen opettajaa, joilla
oli kokemusta yhteisopettajuudesta. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin fenomenografia, joka
ymmärrettiin tässä tutkimuksessa käsitysten ja kokemusten tutkimisena. Tutkimuksen
tiedonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin
yksilöhaastatteluina etäyhteyden avulla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä eri
analyysiyksiköitä luokittelemalla.
Tämän tutkimuksen päätuloksien mukaan yhteisopettajuus on toimiessaan kannattava työtapa
opettajien työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta. Tutkimuksen mukaan sama ihminen voi
kokea erilaisia vaikutuksia riippuen siitä, miten yhteisopettajuus toimii. Tulokset osoittavat
yhteisopettajuuden tukevan tai parantavan opettajien työhyvinvointia silloin, kun opettajat kokevat
työtavan toimivaksi. Yhteisopettajuus tekee toimiessaan mahdolliseksi työn ja vastuun jakamisen sekä
vertaistuen kokemuksen. Tutkimuksen perusteella yhteinen opetus myös keventää työtä ja työstä
koettua mielen kuormaa. Tutkimuksen mukaan opettajat nauttivat ja innostuvat työstään
yhteisopettajuuden myötä. Osa opettajista kokee työhyvinvointinsa parantuneen yhteisopettajuuden
ansiosta. Toisaalta yhteisopettajuuden nähdään tukevan työhyvinvointia, vaikka työhyvinvointi olisi
koettu aiemmin hyväksi. Tutkimuksen tärkeimmät huomiot kertovat toimivan yhteisopettajuuden
merkityksen olevan iso työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta.
Tutkimuksen mukaan toimimaton yhteistyö haastaa koettua työhyvinvointia. Työn jakamisen
epäoikeudenmukaisuus näkyy negatiivisesti jaksamisessa. Opettajat kokevat myös yhteisen opetuksen
alkuvaiheen kuormittavana ja työtapaan pakottamisen kielteisenä. Haastavista vaikutuksista
huolimatta yhteisopettajuus koetaan työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta tärkeänä, jos
työtavasta on saanut vastapainoksi positiivisia kokemuksia.
Tutkimuksen tärkeimmät huomiot osoittavat opettajien kaipaavan koko koulun ja työparien välisiä
yhteisiä näkemyksiä yhteisopettajuudesta sekä asenneilmapiirin muuttuvan työtapaa kohtaan
myönteisemmäksi. Tutkimuksen perusteella yhteisopettajuutta voidaan kehittää työhyvinvoinnin
kannalta pedagogisia toimintatapoja ja ajatuksia jakamalla sekä kouluttautumisen ja sosiaalisen
oppimisen kautta. Johdon koordinoimat esivalmistelut, kuten työparin valinta, opettajien valmiuksien
kartoittaminen sekä opettajien omien vaikutusmahdollisuuksien ja suunnitteluajan lisääminen ovat
käsitysten mukaan keskeisiä asioita yhteisopettajuuden kehittämisessä työhyvinvoinnin näkökulmasta.
Tutkimuksen mukaan opettajat toivovat yhteisopettajuudesta laajempaa käytännettä. Tulokset
osoittavat opettajien kaipaavan muutosta yhteisöllisempään toimintakulttuuriin, jossa työn haasteita
ratkaistaan yhdessä. Havainnot kertovat opettajan työhön sisältyvän vaatimuksia, joita voi olla
raskasta kantaa yksin. Tästä syystä toimivaksi rakentuva yhteisopettajuus voi olla ratkaisu opettajien
työssä kokemaansa kuormituksen helpottamiseen, ja siten työhyvinvoinnin tukemiseen.