Varainsiirtoverolain vuoden 2013 uudistus korkeimman hallinto-oikeuden vuoden 2019 aihetta koskevien vuosikirjaratkaisujen valossa
Hiidenheimo, Juhani (2021-04-28)
Varainsiirtoverolain vuoden 2013 uudistus korkeimman hallinto-oikeuden vuoden 2019 aihetta koskevien vuosikirjaratkaisujen valossa
Hiidenheimo, Juhani
(28.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060834803
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060834803
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on varainsiirtoverolain vuoden 2013 uudistus ja sen jälkeinen varainsiirtoverotuksen oikeustilan kehitys aina vallitsevaan oikeustilaan asti. Tutkielman tarkoituksena on käydä läpi ja selvittää vallitseva oikeustila sekä tapahtumat varainsiirtoverotuksessa varainsiirtoverolain vuoden 2013 uudistuksesta tähän päivään.
Varainsiirtoverolakiin (931/1996, VSVL) tehtiin aineellisia, varsinaisesti koko lain tasolla verokantaa tai veron perustetta koskevia uudistuksia viimeksi vuonna 2013. Vuoden 2013 uudistuksessa varainsiirtoveron perustetta laajennettiin ja veroprosenttia nostettiin kiinteistöyhtiöiden osakkeiden luovutusten osalta. Varainsiirtoverotuksen vuoden 2013 uudistus on saanut paljon kritiikkiä toteuttamistavastaan. Koska varainsiirtoverotus on niin sanottua itseverotusta, veroperusteiden ja veron määrän tulisi olla jokaisen laskettavissa. Varainsiirtoverotuksen oikeustilaa pidettiin kuitenkin epäselvänä lakiuudistuksen jälkeen. Syksyllä 2019 korkein hallinto-oikeus antoi neljä varainsiirtoverotusta koskevaa, vallinnutta verotuskäytäntöä muuttanutta vuosikirjaratkaisua, joiden jälkeen oikeustilan voidaan katsoa selkeytyneen. Verohallinnolle oli jätetty lakiuudistuksessa vahva ohjausrooli, jolla on katsottu olevan yhteys lakiuudistuksen jälkeen epäselväksi muodostuneeseen oikeustilaan.
Varainsiirtoverotuksen tapahtumia alkaen varainsiirtoverolain vuoden 2013 uudistuksesta mukaan lukien Verohallinnon ohjaustoiminta ja korkeimman hallinto-oikeuden vuoden 2019 verotuskäytäntöä muuttaneet ratkaisut voidaan pitää kokonaisuutena poikkeuksellisina. Täten voidaan pitää myös laajemmassa oikeudellisessa kontekstissa mielenkiintoisena tarkastella miten lainvalmistelu, Verohallinnon toiminta ja veroprosessit mukaan lukien korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut ovat toimineet ja millaiseen lopputulokseen ne ovat johtaneet. Tutkielmassa sivutaankin pelkän lainopillisen vallitsevan oikeustilan tutkimuksen lisäksi myös yhteiskunnallisen oikeustutkimuksen näkökulmasta sitä, voidaanko tällaista prosessia lakiuudistuksesta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin pitää kestävänä taikka optimaalisena verovelvollisen ja oikeushenkilön sekä heidän oikeusturvansa näkökulmasta.
Tutkielman johtopäätöksissä havaitaankin, että vaikka varainsiirtoverotuksen tämänhetkistä oikeustilaa voidaan pitää selvänä ja verovelvollisen kannalta tyydyttävänä, myös sille tulee antaa painoarvoa, miten tähän on päästy. Verovelvollisilla tulee jatkossakin olla oikeus edellyttää selvän oikeustilan lisäksi myös sitä, että siihen päästäisiin ensisijaisesti hyvällä lainvalmistelulla, eikä vuosien mittaisilla valitusprosesseilla.
Varainsiirtoverolakiin (931/1996, VSVL) tehtiin aineellisia, varsinaisesti koko lain tasolla verokantaa tai veron perustetta koskevia uudistuksia viimeksi vuonna 2013. Vuoden 2013 uudistuksessa varainsiirtoveron perustetta laajennettiin ja veroprosenttia nostettiin kiinteistöyhtiöiden osakkeiden luovutusten osalta. Varainsiirtoverotuksen vuoden 2013 uudistus on saanut paljon kritiikkiä toteuttamistavastaan. Koska varainsiirtoverotus on niin sanottua itseverotusta, veroperusteiden ja veron määrän tulisi olla jokaisen laskettavissa. Varainsiirtoverotuksen oikeustilaa pidettiin kuitenkin epäselvänä lakiuudistuksen jälkeen. Syksyllä 2019 korkein hallinto-oikeus antoi neljä varainsiirtoverotusta koskevaa, vallinnutta verotuskäytäntöä muuttanutta vuosikirjaratkaisua, joiden jälkeen oikeustilan voidaan katsoa selkeytyneen. Verohallinnolle oli jätetty lakiuudistuksessa vahva ohjausrooli, jolla on katsottu olevan yhteys lakiuudistuksen jälkeen epäselväksi muodostuneeseen oikeustilaan.
Varainsiirtoverotuksen tapahtumia alkaen varainsiirtoverolain vuoden 2013 uudistuksesta mukaan lukien Verohallinnon ohjaustoiminta ja korkeimman hallinto-oikeuden vuoden 2019 verotuskäytäntöä muuttaneet ratkaisut voidaan pitää kokonaisuutena poikkeuksellisina. Täten voidaan pitää myös laajemmassa oikeudellisessa kontekstissa mielenkiintoisena tarkastella miten lainvalmistelu, Verohallinnon toiminta ja veroprosessit mukaan lukien korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut ovat toimineet ja millaiseen lopputulokseen ne ovat johtaneet. Tutkielmassa sivutaankin pelkän lainopillisen vallitsevan oikeustilan tutkimuksen lisäksi myös yhteiskunnallisen oikeustutkimuksen näkökulmasta sitä, voidaanko tällaista prosessia lakiuudistuksesta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin pitää kestävänä taikka optimaalisena verovelvollisen ja oikeushenkilön sekä heidän oikeusturvansa näkökulmasta.
Tutkielman johtopäätöksissä havaitaankin, että vaikka varainsiirtoverotuksen tämänhetkistä oikeustilaa voidaan pitää selvänä ja verovelvollisen kannalta tyydyttävänä, myös sille tulee antaa painoarvoa, miten tähän on päästy. Verovelvollisilla tulee jatkossakin olla oikeus edellyttää selvän oikeustilan lisäksi myös sitä, että siihen päästäisiin ensisijaisesti hyvällä lainvalmistelulla, eikä vuosien mittaisilla valitusprosesseilla.