Tilintarkastajan vastuu ja kurinpitoseuraamukset : Tilintarkastuslautakunnan ratkaisut vuosina 1991–2020

Abstract

Tilintarkastuksella on keskeinen merkitys rahoitusmarkkinoiden luotettavuuden ja taloudellisen raportoinnin oikeellisuuden varmistamisessa. Tilintarkastajien julkinen ja yhteiskunnalle tärkeä asema johtaa tilintarkastustyön suorittamiseen liittyvään vastuuseen. Tässä tutkimuksessa pohditaan tilintarkastajien vastuuta, moraalia ja eettisiä kysymyksiä. Tilintarkastajan vastuun muodostumisen ja vastuun rajojen määrittämisen taustalla vaikuttaa hyvä tilintarkastustapa, joka on tilintarkastuslain velvoittavaa tapaoikeutta. Hyvä tilintarkastustapa käsittää tilintarkastustyötä ohjaavat lait, asetukset, normit ja suositukset. Toisaalta tilintarkastajien ammatillinen etiikka, arvot ja moraalikysymykset ovat myös osa hyvää tilintarkastustapaa. Tilintarkastajan vastuuta ohjaavat ammattieettiset periaatteet syventävät tutkimuksen aihetta. Tutkimuksen empiirinen osio keskittyy tilintarkastusvalvonnan kurinpitoseuraamuksiin, joita tutkitaan ammattieettisestä näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää tilintarkastajan vastuuta ja hyvää tilintarkastustapaa tilintarkastuslautakunnan valvonta-asioiden kurinpitoseuraamuksiin johtaneiden ratkaisujen kautta. Tilintarkastajan vastuu konkretisoituu TILAn tutkinta-asioiden päätöksissä ja niihin johtaneessa harkinnassa. Ratkaisupäätösten taustalla vaikuttavat tilintarkastajan ammattieettiset periaatteet, joita ovat riippumattomuus, rehellisyys ja luotettavuus, objektiivisuus, ammattitaitoisuus ja huolellisuus, salassapitovelvollisuus sekä ammatillinen käyttäytyminen ja tilintarkastuksen uskottavuus. Tutkimuksen tarkoituksena on pohtia näitä periaatteita ja etsiä vastauksia kunkin kurinpitosanktion sisältämän eettisen periaatteen soveltamiseen TILAssa. Tutkimusaineisto kerättiin patentti- ja rekisterihallitukselta sähköpostin välityksellä ja se käsittää 195 kurinpitoseuraamukseen johtanutta ratkaisua vuosilta 1991–2020. Tutkimus sisältää sekä laadullisia että määrällisiä elementtejä ja siinä on piirteitä useista eri tutkimusotteista. Valvonta-asioiden määrä kolmenkymmenen vuoden aikana ei ole suuri, mutta jokainen niistä on yksilöllinen ja vaatii tapauskohtaista harkintaa. Tutkimuksen keskeisin johtopäätös on se, että kurinpitoseuraamuksia annetaan eniten ammatillisen pätevyyden ja huolellisuuden perusteella. Suurin osa TILAn moitteista kohdistuu tahalliseen tai tahattomaan huolimattomuuteen ja varomattomuuteen. Jos tarkastettavassa kohteessa on ollut kavalluksia tai kirjanpitorikkomuksia, voi tilintarkastajalle helposti seurata sanktio vähäisestäkin laiminlyönnistä tai huolimattomuudesta. Kurinpitoseuraamuksena on tällöin ollut yleensä huomautus tai varoitus. Toiseksi eniten sanktioita määrättiin ammatillisen käyttäytymisen ja tilintarkastuksen uskottavuuden perusteella ja kolmanneksi eniten riippumattomuuden perusteella. Toinen tutkimuksen johtopäätös on se, että vaikka vuosina 1991–2020 kurinpitosanktioiden määrissä on esiintynyt ajoittaisia merkittäviä poikkeamia, niillä ei ole ollut vaikutusta ammattieettisten periaatteiden suhteelliseen määrään. Tilintarkastajan ammatti on altis eettisten ongelmien syntymiselle. Tilintarkastuslain ja -suositusten ammattieettiset periaatteet on laadittu myös osaltaan selkeyttämään ja helpottamaan tilintarkastustyötä