Ympärivuorokautisen hoidon piirissä olevien muistisairaiden itsemääräämisoikeus ja sen rajoittaminen lainsäädännöllisenä ongelmana
Rannikko, Satu (2021-05-31)
Ympärivuorokautisen hoidon piirissä olevien muistisairaiden itsemääräämisoikeus ja sen rajoittaminen lainsäädännöllisenä ongelmana
Rannikko, Satu
(31.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060936046
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060936046
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee ympärivuorokautisessa laitoshoidossa olevan muistisairaan itsemääräämisoikeuden toteutumista. Itsemääräämisoikeus on yksi perusoikeusjärjestelmämme keskeisiä periaatteita. Tutkielmassa otetaan esille nykyisessä lainsäädännössä olevat muistisairaan itsemääräämisoikeuden toteutumiseen liittyvät säännöspuutteet. Puutteet johtavat laitoshoidossa olevien muistisairaiden itsemääräämisoikeuden lainvastaiseen rajoittamiseen. Nykytilanteen korjaamiseksi on vuosien kuluessa valmisteltu lakiesityksiä, joista tutkielman tarkastelun kohteeksi on otettu viimeisin, vuonna 2018 valmisteltu asiakas- ja potilaslain luonnos.
Tutkielman tutkimuskohteena on lakiluonnos, joka ei edennyt eduskunnan käsittelyssä. Tämän takia lähdeaineisto koostuu lähinnä lakiesityksen tulkintaa ohjaavasta perustuslakivaliokunnan aiemmasta lausuntokäytännöstä sekä toteutuneiden perusoikeusrajoituksia säätelevien lakien esitöistä. Niiden avulla lähestytään asiakas- ja potilaslain luonnoksen sisällön suhdetta perusoikeussääntelyn aiempiin linjauksiin. Itsemääräämisoikeuden nykytilanteen ongelmallisuutta lähestytään oikeusasiamiehelle vanhusten hoidosta tehtyjen kanteluiden sekä oikeusasiamiehen hoitolaitostarkastusten yhteydessä laadittujen kertomusten kautta. Tutkielmassa käytetään metodina lainoppia sekä oikeuspoliittista de lege ferenda – tyyppistä lähestymistapaa, jossa tunnistetaan voimassaolevaan lainsäädäntöön liittyvät ongelmat ja otetaan analyysin kohteeksi yksi ongelmien ratkaisuun tähtäävä lakiesitys.
Asiakas- ja potilaslain luonnos osoittautui hyvin yksityiskohtaiseksi yritykseksi säätää muistisairaiden itsemääräämisoikeuden tukemisesta ja rajoittamisesta. Rajoitusten kohdalla pyrittiin tyhjentävään sääntelyyn. Laitoshoidossa olevien muistisairaiden perusoikeuksia rajoittamiseen olisi mahdollista käyttää vain laissa nimenomaisesti mainittua 12:ta rajoituksen muotoa. Niiden käyttöä säätelisivät edelleen vahvat periaatteen tarkoitussidonnaisuudesta ja suhteellisuudesta. Lailla olisi otettu käyttöön menetelmä, jonka kautta muistisairas olisi saavuttanut oikeuden erityiseen suojeluun. Erityisen suojelun statuksella olisi kuitenkin ollut kahdensuuntainen merkitys. Se suojeli muistisairasta tarkoituksettomien rajoituksia vastaan, mutta toisaalta sallisi tietyin edellytyksin lakiin kirjattujen rajoitusten kohdentamisen häneen. Positiivista lakiluonnoksessa oli sen vahva rajoitustoimia ennalta ehkäisevän toiminnan korostaminen. Myös muistisairaan oman tahdon selvittämiseen tähtäävät toimet saavat säännöksissä painoarvoa. Tuetun päätöksenteon tuominen lainsäädännön piiriin sekä hoitotahdon sisällön laajentaminen olisivat antaneet muistisairaan itsemääräämisoikeudelle uutta voimaa.
Tutkielman tutkimuskohteena on lakiluonnos, joka ei edennyt eduskunnan käsittelyssä. Tämän takia lähdeaineisto koostuu lähinnä lakiesityksen tulkintaa ohjaavasta perustuslakivaliokunnan aiemmasta lausuntokäytännöstä sekä toteutuneiden perusoikeusrajoituksia säätelevien lakien esitöistä. Niiden avulla lähestytään asiakas- ja potilaslain luonnoksen sisällön suhdetta perusoikeussääntelyn aiempiin linjauksiin. Itsemääräämisoikeuden nykytilanteen ongelmallisuutta lähestytään oikeusasiamiehelle vanhusten hoidosta tehtyjen kanteluiden sekä oikeusasiamiehen hoitolaitostarkastusten yhteydessä laadittujen kertomusten kautta. Tutkielmassa käytetään metodina lainoppia sekä oikeuspoliittista de lege ferenda – tyyppistä lähestymistapaa, jossa tunnistetaan voimassaolevaan lainsäädäntöön liittyvät ongelmat ja otetaan analyysin kohteeksi yksi ongelmien ratkaisuun tähtäävä lakiesitys.
Asiakas- ja potilaslain luonnos osoittautui hyvin yksityiskohtaiseksi yritykseksi säätää muistisairaiden itsemääräämisoikeuden tukemisesta ja rajoittamisesta. Rajoitusten kohdalla pyrittiin tyhjentävään sääntelyyn. Laitoshoidossa olevien muistisairaiden perusoikeuksia rajoittamiseen olisi mahdollista käyttää vain laissa nimenomaisesti mainittua 12:ta rajoituksen muotoa. Niiden käyttöä säätelisivät edelleen vahvat periaatteen tarkoitussidonnaisuudesta ja suhteellisuudesta. Lailla olisi otettu käyttöön menetelmä, jonka kautta muistisairas olisi saavuttanut oikeuden erityiseen suojeluun. Erityisen suojelun statuksella olisi kuitenkin ollut kahdensuuntainen merkitys. Se suojeli muistisairasta tarkoituksettomien rajoituksia vastaan, mutta toisaalta sallisi tietyin edellytyksin lakiin kirjattujen rajoitusten kohdentamisen häneen. Positiivista lakiluonnoksessa oli sen vahva rajoitustoimia ennalta ehkäisevän toiminnan korostaminen. Myös muistisairaan oman tahdon selvittämiseen tähtäävät toimet saavat säännöksissä painoarvoa. Tuetun päätöksenteon tuominen lainsäädännön piiriin sekä hoitotahdon sisällön laajentaminen olisivat antaneet muistisairaan itsemääräämisoikeudelle uutta voimaa.