Uusia lainalaisuuksia : Arvioita eurooppalaisen integraation vaikutuksesta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan
Vierula, Julius (2021-05-17)
Uusia lainalaisuuksia : Arvioita eurooppalaisen integraation vaikutuksesta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan
Vierula, Julius
(17.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061437005
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061437005
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan eurooppalaisen integraation vaikutuksia kylmän sodan jälkeiseen suomalaiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Tutkimuksessa tarkasteltava ajanjakso keskittyy vuosiin 1992-1995. Valittu kronologinen rajaus perustuu maaliskuussa 1992 aloitettuun Suomen EY-jäsenyysprosessiin ja päättyy vuonna 1995 voimaan astuneeseen Suomen EU-jäsenyyteen. Tätä kyseistä ajanjaksoa voidaan pitää Suomen eurooppalaisen integraatiokehityksen osalta keskeisenä ajanjaksona, jolloin ulko- ja turvallisuuspoliittinen vaikutusarviointi oli maassamme aktiivisimmillaan. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena olevalla eurooppalaisella integraatiolla tarkoitetaan lähestymistapaa, jossa tutkimuskohdetta ei rajoiteta instituutiokeskeisesti, vaan sitä lähestytään ilmiönä. Tarkastelun kohteena ovat siis niin Euroopan yhteisö, kuin Maastrichtin sopimuksen voimaanastumisen myötä sen seuraajajärjestö Euroopan unioni.
Tutkimuksen keskiössä ovat ulkoministeriön poliittisen osaston arviot integraation vaikutuksista. Poliittinen osasto lukeutui ulko- ja turvallisuuspolitiikan valmistelun kannalta ministeriön merkittävimpiin yksikköihin ja siihen kuuluvat korkeat virkamiehet osallistuivat aktiivisesti itse politiikan suunnittelun ja määrittämiseen. Osaston toimenkuvaan kuului osallistuminen eurooppalaista integraatiota koskevaan tiedonhankintaan, Suomen kannan muotoiluun, valtionjohdon päätöksenteon tukemiseen ja kansainvälisissä yhteyksissä tapahtuviin neuvotteluihin.
Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu vasta hiljattain tutkimuskäyttöön vapautuneista ulkoministeriön poliittisen osaston muistioista, eduskunnan valtiopäiväasiakirjoista ja EY-jäsenyyden vaikutuksia arvioivasta selonteosta. Aineistoa analysoidaan kansainvälisten suhteiden liittoumateorioiden tutkimussuuntauksen alaisuuteen kuuluvan Bailesin, Thayerin ja Thorhallssonin kehittämän liittoumasuojan käsitteen (engl. alliance shelter) avulla, jonka perusteella Suomen EU-jäsenyyteen johtaneita päätöksiä on mahdollista selittää liittoumasuojan tavoittelemisen logiikalla. Liittoumasuojan käsite jakaa liittoutumisesta saavutettavat hyödyt kolmeen osa-alueeseen; poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen. Kategorioiden avulla on mahdollisuus tavoittaa järjestelmällisesti eurooppalaista integraatiota koskevien ulko- ja turvallisuuspoliittisten päätösten taustalla vaikuttaneita motiiveja.
Eurooppalaiseen integraatioon osallistuminen edellytti irtiottoa kylmän sodan aikana vallinneista ulko- ja turvallisuuspoliittisista ratkaisuista. Aiemmin harjoitettu puolueettomuuspolitiikka menetti tarkoituksenmukaisuutensa, kun sen perustana ollut suurvaltojen vastakkainasetteluun nojannut kaksinapainen maailmanjärjestys lakkasi olemasta. Maastrichtin sopimus edellytti jäsenmailta järjestelmällistä poliittista yhteistyötä ja varauksetonta sitoutumista unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, johon sisältyi mahdollisuus puolustusyhteistyölle tulevaisuudessa. Tämä merkitsi Suomen näkökulmasta tarkasteltuna poliittista liittoutumista.
Vaikka julkisissa yhteyksissä korostettiin, ettei Suomi tavoitellut eurooppalaisella integraatiolla uusia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja, olivat ulko- ja turvallisuuspoliittiset seikat painoarvoltaan keskeisiä jäsenyydestä päätettäessä. Lähdeaineiston pohjalta voidaan todeta, että ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia arvioitiin ulkoministeriössä kattavasti. Liittoumasuojan käsitteen mukaisesti eurooppalaisella integraatiolla katsottiin olevan turvallisuutta tuottava vaikutus kaikilla liittoumasuojan käsitteen osa-alueilla, joskaan näiden painoarvo ei ollut keskenään samanarvoinen.
Tutkimuksen keskiössä ovat ulkoministeriön poliittisen osaston arviot integraation vaikutuksista. Poliittinen osasto lukeutui ulko- ja turvallisuuspolitiikan valmistelun kannalta ministeriön merkittävimpiin yksikköihin ja siihen kuuluvat korkeat virkamiehet osallistuivat aktiivisesti itse politiikan suunnittelun ja määrittämiseen. Osaston toimenkuvaan kuului osallistuminen eurooppalaista integraatiota koskevaan tiedonhankintaan, Suomen kannan muotoiluun, valtionjohdon päätöksenteon tukemiseen ja kansainvälisissä yhteyksissä tapahtuviin neuvotteluihin.
Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu vasta hiljattain tutkimuskäyttöön vapautuneista ulkoministeriön poliittisen osaston muistioista, eduskunnan valtiopäiväasiakirjoista ja EY-jäsenyyden vaikutuksia arvioivasta selonteosta. Aineistoa analysoidaan kansainvälisten suhteiden liittoumateorioiden tutkimussuuntauksen alaisuuteen kuuluvan Bailesin, Thayerin ja Thorhallssonin kehittämän liittoumasuojan käsitteen (engl. alliance shelter) avulla, jonka perusteella Suomen EU-jäsenyyteen johtaneita päätöksiä on mahdollista selittää liittoumasuojan tavoittelemisen logiikalla. Liittoumasuojan käsite jakaa liittoutumisesta saavutettavat hyödyt kolmeen osa-alueeseen; poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen. Kategorioiden avulla on mahdollisuus tavoittaa järjestelmällisesti eurooppalaista integraatiota koskevien ulko- ja turvallisuuspoliittisten päätösten taustalla vaikuttaneita motiiveja.
Eurooppalaiseen integraatioon osallistuminen edellytti irtiottoa kylmän sodan aikana vallinneista ulko- ja turvallisuuspoliittisista ratkaisuista. Aiemmin harjoitettu puolueettomuuspolitiikka menetti tarkoituksenmukaisuutensa, kun sen perustana ollut suurvaltojen vastakkainasetteluun nojannut kaksinapainen maailmanjärjestys lakkasi olemasta. Maastrichtin sopimus edellytti jäsenmailta järjestelmällistä poliittista yhteistyötä ja varauksetonta sitoutumista unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, johon sisältyi mahdollisuus puolustusyhteistyölle tulevaisuudessa. Tämä merkitsi Suomen näkökulmasta tarkasteltuna poliittista liittoutumista.
Vaikka julkisissa yhteyksissä korostettiin, ettei Suomi tavoitellut eurooppalaisella integraatiolla uusia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja, olivat ulko- ja turvallisuuspoliittiset seikat painoarvoltaan keskeisiä jäsenyydestä päätettäessä. Lähdeaineiston pohjalta voidaan todeta, että ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia arvioitiin ulkoministeriössä kattavasti. Liittoumasuojan käsitteen mukaisesti eurooppalaisella integraatiolla katsottiin olevan turvallisuutta tuottava vaikutus kaikilla liittoumasuojan käsitteen osa-alueilla, joskaan näiden painoarvo ei ollut keskenään samanarvoinen.