Jälleenvakuuttamisen erilaiset muodot, niiden yhdistäminen sekä hinnoittelu
Vanhatalo, Elina (2021-06-17)
Jälleenvakuuttamisen erilaiset muodot, niiden yhdistäminen sekä hinnoittelu
Vanhatalo, Elina
(17.06.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061838913
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061838913
Tiivistelmä
Jälleenvakuutus tarkoittaa vakuutusyhtiöiden itselleen ottamaa vakuutusta, jonka tarkoitus on suojata yhtiötä mahdollisilta suurilta vahingoilta. Jälleenvakuutuksen muotoja ovat fakultatiivinen ja sopimusmuotoinen vakuutus sekä suhteellinen ja ei-suhteellinen vakuutus. Fakultatiivisessa eli valinnaisessa muodossa jälleenvakuuttaja voi päättää, ottaako se vastuulleen ensivakuuttajan tarjoaman riskin tai osan siitä. Mikäli jälleenvakuuttaja hyväksyy riskin, vahingon sattuessa sen on myös korvattava summa samassa suhteessa, jossa riski jaettiin. Sopimusmuotoisessa jälleenvakuuttamisessa jälleenvakuuttajan on osallistuttava kaikkiin jälleenvakuutussopimuksen piirissä olevien vahinkojen korvaamiseen, eli sillä ei ole oikeutta valita, minkä riskien kustannuksiin se osallistuu. Jälleenvakuutuksen suhteellisuus riippuu siitä, miten vahingot on jaettu ensi- ja jälleenvakuuttajan kesken. Suhteellisessa jälleenvakuutuksessa vahingot jaetaan ennalta sovituin prosenttiosuuksin ensi- ja jälleenvakuuttajan kesken, kun taas ei-suhteellisessa muodossa ensivakuuttaja kiinnittää rahallisen maksimimäärän, jonka se on valmis korvaamaan. Sekä suhteellinen että ei-suhteellinen vakuutus voi olla fakultatiivinen tai sopimusmuotoinen.
Suhteellisen jälleenvakuuttamisen muotoja ovat kvootti- ja surplus-vakuutus. Kvoottivakuutuksessa jälleenvakuuttaja korvaa aina tietyn ennalta sovitun määrän vahingosta vahingon koosta riippumatta. Surplus- eli ylitevakuutuksessa jälleenvakuuttaja korvaa tietyn prosentuaalisen osan, mikäli ensivakuuttajan omapidätysraja ylittyy. Ei-suhteellisen jälleenvakuuttamisen muotoihin lukeutuvat excess-of-loss- eli XL-vakuutus sekä stop-loss-vakuutus. XL-muodossa jälleenvakuuttaja korvaa yksittäisestä vahingosta sen osan, joka ylittää ensivakuuttajan omapidätysosuuden. Stoploss vakuutus toimii samalla periaatteella kuin XL-vakuutus, mutta korvauksen kohteena on nyt kokonaisvahinko. Stop-loss-vakuutuksen vahinkojen jakamisessa ensi- ja jälleenvakuuttajan kesken käytetään vahinkosuhdetta, joka tarkoittaa vahinkomenojen ja saatujen vakuutusmaksujen suhdetta. Erilaisia vakuutusmuotoja voidaan myös yhdistää keskenään, jolloin jälleenvakuutussopimuksesta saadaan paremmin ensivakuuttajan tarpeita vastaava.
Erilaisten jälleenvakuutusmuotojen hinnoittelu on erilaista erilaisilla muodoilla. Yleisimmät hinnoittelumenetelmät perustuvat kokemusperäiseen tai altistumisperäiseen hinnoitteluun. Jälleenvakuutuksen hinnoittelussa on otettava huomioon odotettavissa olevien menetysten suuruus sekä hallinnolliset, sopimuksen tekoon liittyvät kustannukset. Tässä tutkielmassa perehdytään suhteellisen ja ei-suhteellisen vakuutusmuodon sekä vakuutusyhdistelmien hinnoitteluun.
Suhteellisen jälleenvakuuttamisen muotoja ovat kvootti- ja surplus-vakuutus. Kvoottivakuutuksessa jälleenvakuuttaja korvaa aina tietyn ennalta sovitun määrän vahingosta vahingon koosta riippumatta. Surplus- eli ylitevakuutuksessa jälleenvakuuttaja korvaa tietyn prosentuaalisen osan, mikäli ensivakuuttajan omapidätysraja ylittyy. Ei-suhteellisen jälleenvakuuttamisen muotoihin lukeutuvat excess-of-loss- eli XL-vakuutus sekä stop-loss-vakuutus. XL-muodossa jälleenvakuuttaja korvaa yksittäisestä vahingosta sen osan, joka ylittää ensivakuuttajan omapidätysosuuden. Stoploss vakuutus toimii samalla periaatteella kuin XL-vakuutus, mutta korvauksen kohteena on nyt kokonaisvahinko. Stop-loss-vakuutuksen vahinkojen jakamisessa ensi- ja jälleenvakuuttajan kesken käytetään vahinkosuhdetta, joka tarkoittaa vahinkomenojen ja saatujen vakuutusmaksujen suhdetta. Erilaisia vakuutusmuotoja voidaan myös yhdistää keskenään, jolloin jälleenvakuutussopimuksesta saadaan paremmin ensivakuuttajan tarpeita vastaava.
Erilaisten jälleenvakuutusmuotojen hinnoittelu on erilaista erilaisilla muodoilla. Yleisimmät hinnoittelumenetelmät perustuvat kokemusperäiseen tai altistumisperäiseen hinnoitteluun. Jälleenvakuutuksen hinnoittelussa on otettava huomioon odotettavissa olevien menetysten suuruus sekä hallinnolliset, sopimuksen tekoon liittyvät kustannukset. Tässä tutkielmassa perehdytään suhteellisen ja ei-suhteellisen vakuutusmuodon sekä vakuutusyhdistelmien hinnoitteluun.