Oikeushenkilön rangaistusvastuun omaksuminen Suomeen oikeudellisena siirrännäisenä
Mäenpää, Aleksi (2021-06-02)
Oikeushenkilön rangaistusvastuun omaksuminen Suomeen oikeudellisena siirrännäisenä
Mäenpää, Aleksi
(02.06.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021062439945
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021062439945
Tiivistelmä
Suomessa otettiin vuonna 1995 rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä käyttöön yhteisösakko, joka oli kokonaan uusi rikosoikeudellinen seuraamus. Uudistuksessa merkittävää oli se, että yhteisösakko voidaan kohdistaa suoraan oikeushenkilöön. Ennen uudistusta oikeushenkilöiden tuomitseminen rikosoikeudelliseen rangaistukseen ei ollut Suomessa mahdollista. Käsittelen tässä tutkielmassa oikeushenkilön rangaistusvastuuta oikeudellisena siirrännäisenä ja tutkin erityisesti, miksi Suomeen päätettiin omaksua oikeushenkilön rangaistusvastuu, mitkä tekijät vaikuttivat oikeushenkilön rangaistusvastuun toteutukseen ja voidaanko siirrännäistä pitää onnistuneena. Tutkielman metodi on oikeushistoriallinen.
Huolimatta oikeushenkilön rangaistusvastuun mahdollisuudesta eräissä common law -oikeusjärjestelmissä, Suomessa sitä pidettiin pitkään suomalaiseen rikosoikeuteen soveltumattomana. Alkuimpulssi perinteisen käsityksen uudelleen arvioimiseksi syntyi 1960 ja 1970-lukujen taitteessa, kun kiihtyvän teollistumisen seurauksena myös Suomessa tunnistettiin tarve laajentaa rikoslain suojan alaa kattamaan sellaisia elämänalueita, kuten ympäristö ja työelämä. Etenkin kriittisenä koulukuntana tunnetun ajattelusuuntauksen piirissä 1970-luvulla alettiin kyseenalaistaa vakiintuneita käsityksiä, minkä seurauksena myös oikeushenkilön rangaistusvastuu nousi keskusteluun. Siirrännäinen muodostui merkitykseltään ennen kaikkea symboliseksi, ja se jakoi mielipiteitä useassa viitekehyksessä. Oikeustieteen sisällä uudistus herätti vastarintaa, koska se poikkesi merkittävästi vakiintuneista rikosoikeudellisista perusperiaatteista. Oikeustieteen ulkopuolisessa viitekehyksessä uudistus jakoi mielipiteitä etenkin työntekijä- ja työnantajapuolen välillä, mikä politisoi uudistusta ja vaikutti siirrännäisen toteutukseen käytännössä.
Määrällisesti seuraamuksen soveltaminen on jäänyt vähäiseksi soveltamisalan myöhemmästä laajentamisesta huolimatta. Oikeushenkilön rangaistusvastuuta voidaan pitää siitä huolimatta onnistuneena siirrännäisenä, koska se on jatkanut orgaanista kehittymistään osana suomalaista oikeusjärjestelmää eikä se ole johtanut sellaisiin lopputuloksiin, joita voitaisiin pitää epätoivottavina. Oikeudellisena siirrännäisenä uudistus vahvistaa sitä käsitystä, että ideaksi pelkistetty siirrännäinen on siirrettävissä varsin suurella todennäköisyydellä. Tulevaisuudessa oikeushenkilön rangaistusvastuun osalta tarvittaisiin kattavaa jälkikäteistä vaikutusten arviointia sekä empiiristä tutkimusta, jotta kyettäisiin selvittämään, mistä vähäiseksi jäänyt soveltaminen johtuu.
Huolimatta oikeushenkilön rangaistusvastuun mahdollisuudesta eräissä common law -oikeusjärjestelmissä, Suomessa sitä pidettiin pitkään suomalaiseen rikosoikeuteen soveltumattomana. Alkuimpulssi perinteisen käsityksen uudelleen arvioimiseksi syntyi 1960 ja 1970-lukujen taitteessa, kun kiihtyvän teollistumisen seurauksena myös Suomessa tunnistettiin tarve laajentaa rikoslain suojan alaa kattamaan sellaisia elämänalueita, kuten ympäristö ja työelämä. Etenkin kriittisenä koulukuntana tunnetun ajattelusuuntauksen piirissä 1970-luvulla alettiin kyseenalaistaa vakiintuneita käsityksiä, minkä seurauksena myös oikeushenkilön rangaistusvastuu nousi keskusteluun. Siirrännäinen muodostui merkitykseltään ennen kaikkea symboliseksi, ja se jakoi mielipiteitä useassa viitekehyksessä. Oikeustieteen sisällä uudistus herätti vastarintaa, koska se poikkesi merkittävästi vakiintuneista rikosoikeudellisista perusperiaatteista. Oikeustieteen ulkopuolisessa viitekehyksessä uudistus jakoi mielipiteitä etenkin työntekijä- ja työnantajapuolen välillä, mikä politisoi uudistusta ja vaikutti siirrännäisen toteutukseen käytännössä.
Määrällisesti seuraamuksen soveltaminen on jäänyt vähäiseksi soveltamisalan myöhemmästä laajentamisesta huolimatta. Oikeushenkilön rangaistusvastuuta voidaan pitää siitä huolimatta onnistuneena siirrännäisenä, koska se on jatkanut orgaanista kehittymistään osana suomalaista oikeusjärjestelmää eikä se ole johtanut sellaisiin lopputuloksiin, joita voitaisiin pitää epätoivottavina. Oikeudellisena siirrännäisenä uudistus vahvistaa sitä käsitystä, että ideaksi pelkistetty siirrännäinen on siirrettävissä varsin suurella todennäköisyydellä. Tulevaisuudessa oikeushenkilön rangaistusvastuun osalta tarvittaisiin kattavaa jälkikäteistä vaikutusten arviointia sekä empiiristä tutkimusta, jotta kyettäisiin selvittämään, mistä vähäiseksi jäänyt soveltaminen johtuu.