Vapaa-ajan liikunnan yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen työntekijöillä
Uimonen, Tea (2021-06-18)
Vapaa-ajan liikunnan yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen työntekijöillä
(18.06.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021062840182
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021062840182
Tiivistelmä
Työikäisten mielenterveyden häiriöt aiheuttavat yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia esimerkiksi sairauspoissaoloina. Liikunnan on todettu vähentävän mielialaoireita ja olevan käänteisessä yhteydessä masennusriskiin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vapaa-ajan liikunnan yhteyttä psyykkiseen kuormittuneisuuteen työntekijöillä. Aihetta on tutkittu aihetta aiemmin, mutta pitkittäistutkimuksia työntekijöillä on tehty vain vähän.
Tutkimuksen aineistona käytettiin Kunta10-tutkimuksen aineistoa vuosilta 2016 ja 2018. Tutkimukseen osallistui 31 006 työntekijää, joista 78 % oli naisia. Osallistujat olivat 19–72-vuotiaita ja osallistujat eivät saaneet olla psyykkisesti kuormittuneita alkumittauksessa. Liikunta mitattiin itseraportoituna liikunnan määränä rasittavuuden mukaan. Vastausten perusteella laskettiin osallistujien fyysinen aktiivisuus viikossa, sekä fyysisen aktiivisuuden muutos mittauspisteiden välillä. Psyykkistä kuormittuneisuutta mitattiin 12 kysymyksen General Health Questionnaire -itsearviointikyselyllä. Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysilla. Kovariaatteina analyysissa käytettiin ikää, sukupuolta, ammattiasemaa, siviilisäätyä, painoindeksiä, tupakointia, alkoholin käyttöä sekä koettua terveydentilaa. Lisäksi analysoitiin liikunnan yhdysvaikutusta iän ja sukupuolen kanssa, sekä liikunnan muutoksen yhdysvaikutusta iän ja sukupuolen kanssa.
Paljon ja erittäin paljon liikkuvien riski psyykkiseen kuormittuneisuuteen oli alentunut osittain vakioidussa mallissa, mutta vaikutus ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä täysin vakioidussa mallissa. Liikunnan muutosta tutkittaessa liikunnan vähentäjillä oli 1.12-kertainen riski kuormittua psyykkisesti verrattuna ei muutosta -ryhmään. Liikunnan lisääjien riski ei eronnut niistä, joilla ei ollut tapahtunut muutosta liikuntamäärässä. Yhdysvaikutuksia ei havaittu.
Tämän tutkimuksen tulokset antavat viitteitä vapaa-ajan liikunnan psyykkistä kuormittuneisuutta ehkäisevästä vaikutuksesta ja tukevat siten aiempaa tutkimusta, vaikka näyttö ei ollutkaan yhtä vahvaa. Jatkotutkimuksissa psyykkistä kuormittuneisuutta olisi hyvä mitata tarkemmin ja liikuntaa objektiivisella mittarilla. Vaikka tässä tutkimuksessa yhteys liikunnan ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä oli heikko, liikunnalla on myös monia muita positiivisia vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, joten sitä voidaan suositella niin työntekijöille kuin muulle väestölle.
Tutkimuksen aineistona käytettiin Kunta10-tutkimuksen aineistoa vuosilta 2016 ja 2018. Tutkimukseen osallistui 31 006 työntekijää, joista 78 % oli naisia. Osallistujat olivat 19–72-vuotiaita ja osallistujat eivät saaneet olla psyykkisesti kuormittuneita alkumittauksessa. Liikunta mitattiin itseraportoituna liikunnan määränä rasittavuuden mukaan. Vastausten perusteella laskettiin osallistujien fyysinen aktiivisuus viikossa, sekä fyysisen aktiivisuuden muutos mittauspisteiden välillä. Psyykkistä kuormittuneisuutta mitattiin 12 kysymyksen General Health Questionnaire -itsearviointikyselyllä. Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysilla. Kovariaatteina analyysissa käytettiin ikää, sukupuolta, ammattiasemaa, siviilisäätyä, painoindeksiä, tupakointia, alkoholin käyttöä sekä koettua terveydentilaa. Lisäksi analysoitiin liikunnan yhdysvaikutusta iän ja sukupuolen kanssa, sekä liikunnan muutoksen yhdysvaikutusta iän ja sukupuolen kanssa.
Paljon ja erittäin paljon liikkuvien riski psyykkiseen kuormittuneisuuteen oli alentunut osittain vakioidussa mallissa, mutta vaikutus ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä täysin vakioidussa mallissa. Liikunnan muutosta tutkittaessa liikunnan vähentäjillä oli 1.12-kertainen riski kuormittua psyykkisesti verrattuna ei muutosta -ryhmään. Liikunnan lisääjien riski ei eronnut niistä, joilla ei ollut tapahtunut muutosta liikuntamäärässä. Yhdysvaikutuksia ei havaittu.
Tämän tutkimuksen tulokset antavat viitteitä vapaa-ajan liikunnan psyykkistä kuormittuneisuutta ehkäisevästä vaikutuksesta ja tukevat siten aiempaa tutkimusta, vaikka näyttö ei ollutkaan yhtä vahvaa. Jatkotutkimuksissa psyykkistä kuormittuneisuutta olisi hyvä mitata tarkemmin ja liikuntaa objektiivisella mittarilla. Vaikka tässä tutkimuksessa yhteys liikunnan ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä oli heikko, liikunnalla on myös monia muita positiivisia vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, joten sitä voidaan suositella niin työntekijöille kuin muulle väestölle.