Rajat ylittävien järjestelyiden raportointivelvollisuus
Luukkanen, Heidi (2021-06-17)
Rajat ylittävien järjestelyiden raportointivelvollisuus
(17.06.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021070240939
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021070240939
Tiivistelmä
Euroopan Unioni on viime aikoina pyrkinyt useiden erilaisten toimien avulla vahvistamaan verotuksen avoimuutta ja rajoittamaan aggressiivista verosuunnittelua. Kesällä 2018 hyväksyttiin DAC6-direktiivi, joka koskee rajat ylittävien järjestelyiden raportointivelvollisuutta. Direktiivi nostaa verotuksen avoimuuden tavoittelun korkeammalle tasolle ja laajentaa raportointivelvollisuuden koskemaan palvelun tarjoajia asianomaisen verovelvollisen lisäksi. Direktiivin tarkoituksena on tehdä aggressiivinen verosuunnittelu näkyväksi, jolloin aggressiivisen verosuunnittelun valvominen helpottuu ja valvonta voidaan toteuttaa oikea-aikaisesti.
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella rajat ylittävien järjestelyiden raportointivelvollisuutta eli DAC6-direktiiviä ja sen implementointia Suomen lainsäädäntöön. Direktiivi ei sellaisenaan ole velvoittavaa lainsäädäntöä, joten jäsenvaltioiden tuli implementoida direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Direktiivi on jäänyt osittain hyvin tulkinnanvaraiseksi ja sen seurauksena raportoinnista aiheutuu huomattava määrä haasteita, joita tarkastellaan tutkielman loppupuolella.
Tutkielma edustaa ensisijaisesti oikeusdogmaattista näkökulmaa, jonka lisäksi tutkielmassa on myös veropoliittinen näkökulma. Tutkielman lähdeaineistona tärkeässä asemassa ovat erityisesti direktiivi ja sen laadinta-aineisto. Siltä osin, kun tarkastellaan lain implementointia Suomeen, ovat tärkeinä lähteinä laki raportoitavista järjestelyistä verotuksen alalla ja lain valmisteluaineisto.
DAC6-direktiiviä voidaan pitää kunnianhimoisena hankkeena oikeaan suuntaan, mutta sen tulkinnanvaraisuus ja laajuus tulevat aiheuttamaan haasteita direktiiviä sovellettaessa. Direktiivistä aiheutuu raportointivelvollisille hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Tulkinnanvaraisuus saattaa johtaa yliraportointiin ja viranomaisten haasteeksi saattaakin muodostua tiedon paljous. Raportoinnin lopulliset hyödyt selviävät vasta joidenkin vuosien kuluttua, kun on saatu enemmän kokemuksia.
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella rajat ylittävien järjestelyiden raportointivelvollisuutta eli DAC6-direktiiviä ja sen implementointia Suomen lainsäädäntöön. Direktiivi ei sellaisenaan ole velvoittavaa lainsäädäntöä, joten jäsenvaltioiden tuli implementoida direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Direktiivi on jäänyt osittain hyvin tulkinnanvaraiseksi ja sen seurauksena raportoinnista aiheutuu huomattava määrä haasteita, joita tarkastellaan tutkielman loppupuolella.
Tutkielma edustaa ensisijaisesti oikeusdogmaattista näkökulmaa, jonka lisäksi tutkielmassa on myös veropoliittinen näkökulma. Tutkielman lähdeaineistona tärkeässä asemassa ovat erityisesti direktiivi ja sen laadinta-aineisto. Siltä osin, kun tarkastellaan lain implementointia Suomeen, ovat tärkeinä lähteinä laki raportoitavista järjestelyistä verotuksen alalla ja lain valmisteluaineisto.
DAC6-direktiiviä voidaan pitää kunnianhimoisena hankkeena oikeaan suuntaan, mutta sen tulkinnanvaraisuus ja laajuus tulevat aiheuttamaan haasteita direktiiviä sovellettaessa. Direktiivistä aiheutuu raportointivelvollisille hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Tulkinnanvaraisuus saattaa johtaa yliraportointiin ja viranomaisten haasteeksi saattaakin muodostua tiedon paljous. Raportoinnin lopulliset hyödyt selviävät vasta joidenkin vuosien kuluttua, kun on saatu enemmän kokemuksia.