Syömishäiriöriskissä olevat nuoret: kirjallisuuskatsaus ennaltaehkäisevistä menetelmistä

Abstract

Syömishäiriöt ovat yksi nuorten yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä. Ne ovat vakavia oireyhtymiä, jotka vaikuttavat nuorten toimintakykyyn niin fyysisellä, psyykkisellä kuin sosiaalisellakin elämänalueella. Tunnetuimmat syömishäiriöt ovat laihuushäiriö (anorexia nervosa), ahmimishäiriö (bulimia nervosa) ja ahmintahäiriö (binge eating disorder, BED). Yleisimpiä ovat kuitenkin epätyypilliset syömishäiriöt, joissa kaikki diagnoosikriteerit eivät täyty. Syömishäiriöiden ilmiasu on hyvin vaihteleva, ja ne voivat kehittyä pitkällekin ennen niiden tunnistamista, jolloin niiden toipumisennuste on huonompi. Tieteellinen näyttö erityisesti alaikäisille sopivista hoitomenetelmistä ja niiden tehokkuudesta on puutteellista eikä toimivaa lääkehoitoa toistaiseksi tunneta. Näistä syistä syömishäiriöiden ennaltaehkäisyyn on yritetty kehittää erilaisia menetelmiä. Tämä opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia syömishäiriöiden ennaltaehkäisymenetelmiä on hiljattain tutkittu ja minkälainen teho eri menetelmillä on todettu olevan. Aineistona käytin MEDLINE, APA PsycInfo ja APA PsycArticles -tietokantoja, ja rajasin haun vertaisarvioituihin tieteellisiin julkaisuihin ajalta 1.1.2010–30.4.2021. Hyväksyin lopulliseen analyysiin ainoastaan ne tutkimukset, joissa syömishäiriöiden preventio oli kohdistettu syömishäiriöriskissä oleviin nuoriin. Lopulliseen analyysiin valikoitui 19 tieteellistä artikkelia. Tutkituin ennaltaehkäisymenetelmä oli dissonanssipohjainen menetelmä. Tämän lisäksi oli käytetty terveelliseen ruokavalioon ja painonhallintaan keskittyvää menetelmää sekä perfektionismin vähentämiseen tähtäävää menetelmää. Lisäksi kahdessa artikkelissa käsiteltiin naisurheilijoille kehittettyjä preventio-ohjelmia. Erityisesti dissonanssipohjainen menetelmä osoittautui vähentävän syömishäiriöiden riskitekijöitä ja oireita varsin tehokkaasti. Syömishäiriöiden puhkeamisriskiä menetelmä vähensi tilastollisesti merkitsevästi, kun arvioitiin DSM-IV-diagnoosikriteereillä, mutta DSM-5-kriteerien perusteella ero ei ollut enää merkitsevä. Muutamassa artikkelissa verrattiin internetissä toteutettavaa preventio-ohjelmaa ryhmätapaamisiin perustuvaan preventio-ohjelmaan. Tutkijat arvioivat, että internetversio oli tehokkaampi kuin verrokkiryhmille suunnatut opetuslehtiset tai opetusvideo, mutta ryhmämuotoinen menetelmä oli kuitenkin vaikuttavampi. Suurimmaksi haasteeksi todellisuudessa jäänee julkisen terveydenhuollon resurssien riittävyys. Tähän haasteeseen saattavat tuoda helpotusta internetissä toteutettavat preventio-ohjelmat, jotka kuitenkin vaativat lisää kehittämistä ja tutkimista ennen laajamittaisempaa käyttöönottoa.