En ymmärrä, miksei voi olla erilainen kuin muut : Kouluun kuulumisen ja kuulumattomuuden tunne koululaisten kertomuksissa
Hanikka, Emma (2021-06-30)
En ymmärrä, miksei voi olla erilainen kuin muut : Kouluun kuulumisen ja kuulumattomuuden tunne koululaisten kertomuksissa
(30.06.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081142962
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081142962
Tiivistelmä
Samaan aikaan, kun suuri osa oppilaista kokee voimakasta kuulumista ja osallisuutta kouluyhteisöönsä, pieni osa ei koe näin. Pro gradu -opinnäytetyöni on tutkimus kouluun kuulumisen ja kuulumattomuuden tunteista sekä koulusta vieraantumisesta koululaisten kirjoittamissa tarinoissa. Kouluun kuulumisen tunteella tarkoitetaan sitä, missä määrin oppilaat kokevat olevansa hyväksyttyjä, tuettuja, arvostettuja ja mukaan otettuja koulun sosiaaliseen ympäristöön (Goodenow 1993, 80; You ym. 2011, 226). Koulusta vieraantumisella tarkoitetaan voimattomuutta, merkityksettömyyttä ja sosiaalista eristämistä ja negatiivisia asenteita suhteessa kouluun, opettajiin ja vertaisiin (Mau 1992, 731; Rayce ym. 2018 3–4). Tässä tutkimuksessa näitä käsitellään toisilleen vastakkaisina, mutta moniulotteisina ilmiöinä, jotka voivat esiintyä yksilöiden kohdalla samanaikaisesti.
Tässä tutkielmassa tutkitaan sitä, miten koululaiset sanoittavat, kuvaavat ja selittävät kouluun kuulumista ja koulusta vieraantumista kertomuksissaan. Kertomukset ovat osa Avoin tarina -aineistoa, jonka Yleisradio on kerännyt kirjoituskampanjoiden muodossa vuosina 2000 ja 2010. Kirjoituksia kerättiin aiheella suvaitsevaisuus, ihmisten monenlaisuus ja erilaisuus. Tutkielmassa kirjoituksia ei lähestytty omakohtaisina kokemus- tai havaintokertomuksina, vaan sosiaalisesti konstruoituina kuvauksina erilaisuudesta. Tutkielmassa oli kiinnostuttu siitä, miten nuoret kirjoittajat ovat rakentaneet tarinoita ja kuvanneet kuulumisen kokemuksia tarinoissa hyödyntäen sosiaalisesti rakennettua todellisuutta ja tarinavarantoa.
Aineistoa analysoitiin käyttäen Labovin narratiivisen analyysin menetelmää, jonka avulla eroteltiin kustakin tarinasta evaluaatiolauseet. Evaluaatiolauseita analysoitiin luokittelemalla niitä samankaltaisuuksien mukaisesti.
Erilaisuutta kouluissa kuvattiin epätoivottuna asiana vertaisten taholta, mutta tarinoissa pohdittiin, miksi erilaisuutta ei hyväksytä koulussa. Hyväksytyksi tullakseen tarinoiden päähenkilöt kokivat tarpeen muutokselle – oli muututtava ollakseen paremmin vertaisten hyväksymä. Ratkaisuksi tilanteelle tarinoiden henkilöt saattoivat toivoa edes yhtä ystävää. Vertaisten syrjinnän tai sen pelon vuoksi osassa tarinoista ei tahdottu mennä kouluun lainkaan. Osassa tarinoista koulussa hakeuduttiin paikkaan, jossa oli piilossa muiden näkyviltä. Opettajan ja oppilaan suhde ei ollut tarinoissa niin suuressa roolissa kuin vertaissuhteet, mutta niistä oli eroteltavissa kolme erityyppistä opettaja-oppilas-suhdetta.
Tässä tutkimuksessa ei voida muodostaa yhteyttä itsensä erilaiseksi kokemisen ja kuulumattomuuden kokemusten välille, mutta tulokset antavat aihetta sille, että näin voisi olla. Aiemmassa tutkimuksessa erilaisuuden kokemukset ovat olleet yhteydessä heikentyneeseen kouluun kuulumisen tunteeseen. Suomen kouluissa lähikouluperiaate tuo monenlaisia oppilaita samaan kouluun. Yksi opetuksen haaste on se, miten kaikkia oppilaita ja yhteisöjä tuetaan niin, että kaikki voisivat kokea kuulumista kouluyhteisöönsä.
Tässä tutkielmassa tutkitaan sitä, miten koululaiset sanoittavat, kuvaavat ja selittävät kouluun kuulumista ja koulusta vieraantumista kertomuksissaan. Kertomukset ovat osa Avoin tarina -aineistoa, jonka Yleisradio on kerännyt kirjoituskampanjoiden muodossa vuosina 2000 ja 2010. Kirjoituksia kerättiin aiheella suvaitsevaisuus, ihmisten monenlaisuus ja erilaisuus. Tutkielmassa kirjoituksia ei lähestytty omakohtaisina kokemus- tai havaintokertomuksina, vaan sosiaalisesti konstruoituina kuvauksina erilaisuudesta. Tutkielmassa oli kiinnostuttu siitä, miten nuoret kirjoittajat ovat rakentaneet tarinoita ja kuvanneet kuulumisen kokemuksia tarinoissa hyödyntäen sosiaalisesti rakennettua todellisuutta ja tarinavarantoa.
Aineistoa analysoitiin käyttäen Labovin narratiivisen analyysin menetelmää, jonka avulla eroteltiin kustakin tarinasta evaluaatiolauseet. Evaluaatiolauseita analysoitiin luokittelemalla niitä samankaltaisuuksien mukaisesti.
Erilaisuutta kouluissa kuvattiin epätoivottuna asiana vertaisten taholta, mutta tarinoissa pohdittiin, miksi erilaisuutta ei hyväksytä koulussa. Hyväksytyksi tullakseen tarinoiden päähenkilöt kokivat tarpeen muutokselle – oli muututtava ollakseen paremmin vertaisten hyväksymä. Ratkaisuksi tilanteelle tarinoiden henkilöt saattoivat toivoa edes yhtä ystävää. Vertaisten syrjinnän tai sen pelon vuoksi osassa tarinoista ei tahdottu mennä kouluun lainkaan. Osassa tarinoista koulussa hakeuduttiin paikkaan, jossa oli piilossa muiden näkyviltä. Opettajan ja oppilaan suhde ei ollut tarinoissa niin suuressa roolissa kuin vertaissuhteet, mutta niistä oli eroteltavissa kolme erityyppistä opettaja-oppilas-suhdetta.
Tässä tutkimuksessa ei voida muodostaa yhteyttä itsensä erilaiseksi kokemisen ja kuulumattomuuden kokemusten välille, mutta tulokset antavat aihetta sille, että näin voisi olla. Aiemmassa tutkimuksessa erilaisuuden kokemukset ovat olleet yhteydessä heikentyneeseen kouluun kuulumisen tunteeseen. Suomen kouluissa lähikouluperiaate tuo monenlaisia oppilaita samaan kouluun. Yksi opetuksen haaste on se, miten kaikkia oppilaita ja yhteisöjä tuetaan niin, että kaikki voisivat kokea kuulumista kouluyhteisöönsä.