Konkurssipesän julkisoikeudellinen ympäristövastuu: Nykytila ja ehdotetun uuden konkurssilain 16 a luvun tarkastelua
Vaaja, Sebastian (2021-07-01)
Konkurssipesän julkisoikeudellinen ympäristövastuu: Nykytila ja ehdotetun uuden konkurssilain 16 a luvun tarkastelua
Vaaja, Sebastian
(01.07.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081142759
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081142759
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään konkurssipesän julkisoikeudellisen ympäristövastuun nykytilaa sekä analysoidaan konkurssilain uudistamista koskevaa hallituksen esitystä (HE 221/2018 vp). Lainsäädännön puutteesta johtuen konkurssipesän julkisoikeudellinen ympäristövastuu on pitkään ollut epäselvä. Hallituksen esityksessä ehdotettiin asian ratkaisemiseksi säädettäväksi konkurssilakiin uusi 16 a luku. Tutkielmassa tarkastellaan, miten ehdotettu konkurssilain 16 a luku olisi muuttanut oikeustilaa konkurssipesän julkisoikeudellista ympäristövastuuta koskevissa kysymyksissä.
Näkökulma tutkielmassa on julkisoikeudellinen ja konkurssipesän siviili- ja rikosoikeudellinen ympäristövastuu rajataan tarkastelun ulkopuolelle. Julkisoikeudellisella ympäristövastuulla tarkoitetaan ympäristön pilaantumisen ennaltaehkäisemistä, ympäristövahinkojen korjaamista sekä ympäristön tilan ennallistamista vahinkoa edeltävään tilaan. Tutkielman tarkastelua leimaa kahden eri oikeudenalan jännitteinen suhde. Konkurssioikeuden intressissä on oikeussuojan antaminen velkojille sekä velkojien yhdenvertaisuuden periaatteen turvaaminen. Ympäristöoikeudellisen lainsäädännön tavoitteena on sen sijaan ympäristön suojelu.
Tutkimusmetodina käytetään oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Tutkielman tarkastelun kohteena ovat ennen kaikkea kansallinen lainsäädäntö, oikeuskäytäntö, oikeuskirjallisuus sekä lainvalmisteluaineisto.
Tutkielmassa suoritetun kokonaisvaltaisen tarkastelun pohjalta havaittiin, että nykytila konkurssipesän julkisoikeudellisen ympäristövastuun osalta on epäselvä ja asiaa selventävän lainsäädännön tarve on ilmeinen. Tutkielman johtopäätös on, että ehdotettu konkurssilain 16 a luku oli pääosin onnistunut konkurssioikeudellisesta näkökulmasta. Perustavanlaatuiset puutteet ympäristönäkökohtien huomioon ottamisessa johtivat kuitenkin perustellusti lakiehdotuksen kaatumiseen. Tutkielmassa tehdyn arvioinnin perusteella havaittiin, että lakiehdotus olisi supistanut konkurssipesän ympäristövastuuta nykyisestä. Konkurssipesän ympäristövastuusta säänteleminen pelkästään konkurssilaissa ei myöskään konkurssilain systematiikan vuoksi välttämättä ole toimivin ratkaisu. Erilaisia sääntelyvaihtoehtoja on siten myös kartoitettava lisää jatkovalmisteluja varten.
Näkökulma tutkielmassa on julkisoikeudellinen ja konkurssipesän siviili- ja rikosoikeudellinen ympäristövastuu rajataan tarkastelun ulkopuolelle. Julkisoikeudellisella ympäristövastuulla tarkoitetaan ympäristön pilaantumisen ennaltaehkäisemistä, ympäristövahinkojen korjaamista sekä ympäristön tilan ennallistamista vahinkoa edeltävään tilaan. Tutkielman tarkastelua leimaa kahden eri oikeudenalan jännitteinen suhde. Konkurssioikeuden intressissä on oikeussuojan antaminen velkojille sekä velkojien yhdenvertaisuuden periaatteen turvaaminen. Ympäristöoikeudellisen lainsäädännön tavoitteena on sen sijaan ympäristön suojelu.
Tutkimusmetodina käytetään oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Tutkielman tarkastelun kohteena ovat ennen kaikkea kansallinen lainsäädäntö, oikeuskäytäntö, oikeuskirjallisuus sekä lainvalmisteluaineisto.
Tutkielmassa suoritetun kokonaisvaltaisen tarkastelun pohjalta havaittiin, että nykytila konkurssipesän julkisoikeudellisen ympäristövastuun osalta on epäselvä ja asiaa selventävän lainsäädännön tarve on ilmeinen. Tutkielman johtopäätös on, että ehdotettu konkurssilain 16 a luku oli pääosin onnistunut konkurssioikeudellisesta näkökulmasta. Perustavanlaatuiset puutteet ympäristönäkökohtien huomioon ottamisessa johtivat kuitenkin perustellusti lakiehdotuksen kaatumiseen. Tutkielmassa tehdyn arvioinnin perusteella havaittiin, että lakiehdotus olisi supistanut konkurssipesän ympäristövastuuta nykyisestä. Konkurssipesän ympäristövastuusta säänteleminen pelkästään konkurssilaissa ei myöskään konkurssilain systematiikan vuoksi välttämättä ole toimivin ratkaisu. Erilaisia sääntelyvaihtoehtoja on siten myös kartoitettava lisää jatkovalmisteluja varten.