Sosiaalinen kuntoutus : Oikeudellisesta viitekehyksestä katsottuna
Järvistö, Daniela (2021-07-16)
Sosiaalinen kuntoutus : Oikeudellisesta viitekehyksestä katsottuna
(16.07.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081142897
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081142897
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani paikantuu julkisen sosiaalityön kentälle. Tutkielmani tutkimustehtävänä on tuottaa tietoa sosiaalihuoltolain mukaisesta sosiaalisesta kuntoutuksesta ja sen toimivuudesta sosiaalityön kentällä. Tutkielmassa kartoitan sosiaalisen kuntoutuksen parissa työskentelevien työntekijöiden kokemuksia palvelusta ja tarkastelen sitä oikeudellisesta näkökulmasta. Etsin vastauksia kysymyksiin, mitä sosiaalinen kuntoutus on työntekijöiden kuvaamana, miten työntekijät näkevät sosiaalisen kuntoutuksen toteuttavan sille asetettuja lainsäädännöllisiä velvoitteita sekä mikä työntekijöiden näkemys on asiakkaiden sosiaalisten oikeuksien toteutumisesta sosiaalisessa kuntoutuksessa.
Tutkielmani teoreettinen viitekehys koostuu ihmis-, perus- ja sosiaalisista oikeuksista sekä kuntouttavasta sosiaalityöstä ja sosiaalisesta kuntoutuksesta. Aineistoa tutkielmaani keräsin ryhmähaastattelun ja yksilöhaastattelun keinoin. Haastattelin sosiaalisen kuntoutuksen parissa työskenteleviä työntekijöitä eri puolilla Varsinais-Suomea ja yhden työntekijän Keski-Suomesta. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, jotka analysoin sisällönanalyysin avulla.
Tulokset osoittavat, että sosiaalinen kuntoutus ei ole vielä löytänyt paikkaansa sosiaalityössä. Sosiaalisen kuntoutuksen määritelmä ja käsite aiheuttavat työntekijöille vielä epävarmuutta ja kysymyksiä siitä, kenelle palvelua tulisi myöntää ja miten palvelua tulisi käytännössä toteuttaa. Tuloksista ilmeneekin, että sosiaalisen kuntoutuksen palvelut ovat järjestetty hyvin eri tavoin eri kunnissa. Palvelun toteuttajat ovat koulutukseltaan sosionomeja. Tulosten perusteella voisi miettiä, tulisiko sosiaalisen kuntoutuksen käsitettä lainsäädännöllisesti avata, muuttaa tai tarkentaa ja tulisiko sosiaalityöntekijöiden työnkuvaa palvelun toteutuksessa tarkentaa. Tavallista on, että sosiaalisen kuntoutuksen tarpeessa olevilla asiakkailla on psyykkisiä ja fyysisiä toimintarajoitteita, jotka ulottuvat monen eri elämänalueeseen. Asiakkaiden ongelmat ovat usein kasautuneet pitkän ajan kuluessa ja vaativat erityisosaamista sekä monialaista työskentelyä asioiden selvittämiseksi ja eteenpäin viemisessä.
Tutkielmani teoreettinen viitekehys koostuu ihmis-, perus- ja sosiaalisista oikeuksista sekä kuntouttavasta sosiaalityöstä ja sosiaalisesta kuntoutuksesta. Aineistoa tutkielmaani keräsin ryhmähaastattelun ja yksilöhaastattelun keinoin. Haastattelin sosiaalisen kuntoutuksen parissa työskenteleviä työntekijöitä eri puolilla Varsinais-Suomea ja yhden työntekijän Keski-Suomesta. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, jotka analysoin sisällönanalyysin avulla.
Tulokset osoittavat, että sosiaalinen kuntoutus ei ole vielä löytänyt paikkaansa sosiaalityössä. Sosiaalisen kuntoutuksen määritelmä ja käsite aiheuttavat työntekijöille vielä epävarmuutta ja kysymyksiä siitä, kenelle palvelua tulisi myöntää ja miten palvelua tulisi käytännössä toteuttaa. Tuloksista ilmeneekin, että sosiaalisen kuntoutuksen palvelut ovat järjestetty hyvin eri tavoin eri kunnissa. Palvelun toteuttajat ovat koulutukseltaan sosionomeja. Tulosten perusteella voisi miettiä, tulisiko sosiaalisen kuntoutuksen käsitettä lainsäädännöllisesti avata, muuttaa tai tarkentaa ja tulisiko sosiaalityöntekijöiden työnkuvaa palvelun toteutuksessa tarkentaa. Tavallista on, että sosiaalisen kuntoutuksen tarpeessa olevilla asiakkailla on psyykkisiä ja fyysisiä toimintarajoitteita, jotka ulottuvat monen eri elämänalueeseen. Asiakkaiden ongelmat ovat usein kasautuneet pitkän ajan kuluessa ja vaativat erityisosaamista sekä monialaista työskentelyä asioiden selvittämiseksi ja eteenpäin viemisessä.