Työn kuormitustekijöiden yhteys sosiaalityöntekijöiden ammatilliseen elämänlaatuun
Palander, Johanna (2021-08-10)
Työn kuormitustekijöiden yhteys sosiaalityöntekijöiden ammatilliseen elämänlaatuun
Palander, Johanna
(10.08.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081243123
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081243123
Tiivistelmä
Sosiaalityö sisältää useita kuormitustekijöitä. Lisäksi sosiaalityöntekijät, kuten muutkin auttamisammateissa työskentelevät, ovat alttiita myötätuntouupumukselle. Myötätuntouupumus vaikuttaa sosiaalityöntekijöiden työssä jaksamiseen ja siihen, miten he suhtautuvat asiakkaisiinsa. Myötätuntouupumukseen kuuluvat loppuunpalaminen ja sekundaaritraumatisoituminen sekä myötätuntotyytyväisyys muodostavat yhdessä ammatillisen elämänlaadun. Tässä pitkittäistutkimuksessa selvitettiin työn kuormitustekijöiden yhteyttä sosiaalityöntekijöiden ammatilliseen elämänlaatuun.
Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto on osa suomalaista Työterveyslaitoksen Kunta10-seurantatutkimusaineistoa. Tutkimuksen otoskoko oli 298. Siihen osallistuneet vastasivat Kunta10-kyselyyn vuonna 2012 sekä sosiaalityöntekijöille kohdennettuihin lisäkyselyihin vuosina 2013 ja 2015. Osallistujat olivat kymmenen suomalaisen kunnan sosiaalityöntekijöitä. Tutkimuksen osallistujat olivat 25–64-vuotiaita ja heistä 91 % oli naisia. Työn kuormitustekijöitä mitattiin itsearviointikyselyllä. Ammatillista elämänlaatua mitattiin Professional Quality of Life -kyselyllä. Lisäksi tarkasteltiin psyykkistä kuormittuneisuutta, jota mitattiin GHQ-12-kyselyllä, koettua terveyttä ja työkokemusta vastaajien itsensä arvioimana sekä sukupuolta ja ikää, jotka saatiin työnantajan rekisteristä. Aineisto analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä.
Tutkimuksessa havaittiin, että ammatilliseen elämänlaatuun oli yhteydessä useampi kuormitustekijä. Asiakkaiden väkivaltaisuus, työntekijän vastuu asiakkaista sekä kokemus omien ammatillisten tietojen ja taitojen riittämättömyydestä olivat yhteydessä loppuunpalamiseen ja sekundaaritraumatisoitumiseen. Traumatisoituneiden ihmisten kohtaaminen ja oman työn arvostuksen vähäisyys yhteiskunnassa olivat yhteydessä vähäisempään myötätuntotyytyväisyyteen. Järkyttävinä koetut tilanteet asiakastyössä olivat yhteydessä sekundaaritraumatisoitumiseen ja viranomaisten ja asiakkaiden ristiriitaiset vaatimukset olivat yhteydessä loppuunpalamiseen. Lisäksi psyykkinen kuormittuneisuus oli yhteydessä kaikkiin ammatillisen elämänlaadun osa-alueisiin.
Sosiaalityön kuormittavuuteen ja sosiaalityöntekijöiden myötätuntouupumukseen on tärkeää puuttua. Tämä on mahdollista esimerkiksi tukemalla sosiaalityöntekijöiden itsestä huolehtimista ja rajojen vahvistamista. Vielä tärkeämpää on kuitenkin puuttua työpaikoilla esiintyviin ongelmiin, jotka ovat kuormitustekijöiden taustalla.
Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto on osa suomalaista Työterveyslaitoksen Kunta10-seurantatutkimusaineistoa. Tutkimuksen otoskoko oli 298. Siihen osallistuneet vastasivat Kunta10-kyselyyn vuonna 2012 sekä sosiaalityöntekijöille kohdennettuihin lisäkyselyihin vuosina 2013 ja 2015. Osallistujat olivat kymmenen suomalaisen kunnan sosiaalityöntekijöitä. Tutkimuksen osallistujat olivat 25–64-vuotiaita ja heistä 91 % oli naisia. Työn kuormitustekijöitä mitattiin itsearviointikyselyllä. Ammatillista elämänlaatua mitattiin Professional Quality of Life -kyselyllä. Lisäksi tarkasteltiin psyykkistä kuormittuneisuutta, jota mitattiin GHQ-12-kyselyllä, koettua terveyttä ja työkokemusta vastaajien itsensä arvioimana sekä sukupuolta ja ikää, jotka saatiin työnantajan rekisteristä. Aineisto analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä.
Tutkimuksessa havaittiin, että ammatilliseen elämänlaatuun oli yhteydessä useampi kuormitustekijä. Asiakkaiden väkivaltaisuus, työntekijän vastuu asiakkaista sekä kokemus omien ammatillisten tietojen ja taitojen riittämättömyydestä olivat yhteydessä loppuunpalamiseen ja sekundaaritraumatisoitumiseen. Traumatisoituneiden ihmisten kohtaaminen ja oman työn arvostuksen vähäisyys yhteiskunnassa olivat yhteydessä vähäisempään myötätuntotyytyväisyyteen. Järkyttävinä koetut tilanteet asiakastyössä olivat yhteydessä sekundaaritraumatisoitumiseen ja viranomaisten ja asiakkaiden ristiriitaiset vaatimukset olivat yhteydessä loppuunpalamiseen. Lisäksi psyykkinen kuormittuneisuus oli yhteydessä kaikkiin ammatillisen elämänlaadun osa-alueisiin.
Sosiaalityön kuormittavuuteen ja sosiaalityöntekijöiden myötätuntouupumukseen on tärkeää puuttua. Tämä on mahdollista esimerkiksi tukemalla sosiaalityöntekijöiden itsestä huolehtimista ja rajojen vahvistamista. Vielä tärkeämpää on kuitenkin puuttua työpaikoilla esiintyviin ongelmiin, jotka ovat kuormitustekijöiden taustalla.