Maailman turvallisin ja luotettavin maa? : Suomalaisten luottamus yksityisiin vartiointiliikkeisiin ja poliisiin sekä rikollisuuden pelko 2000-luvun Suomessa
Haarla, Sanna (2021-08-09)
Maailman turvallisin ja luotettavin maa? : Suomalaisten luottamus yksityisiin vartiointiliikkeisiin ja poliisiin sekä rikollisuuden pelko 2000-luvun Suomessa
(09.08.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021082443996
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021082443996
Tiivistelmä
Suomalaisen sisäisen turvallisuuden toimikenttä on muuttunut 1980-luvulta alkaen. Toimijoiden kokonaismäärä on kasvanut ja yksityinen sektori tarjoaa turvallisuuspalveluitaan julkisissa tiloissa poliisin rinnalla. Julkisen ja yksityisen intressit poikkeavat kuitenkin toisistaan. Turvallisuus määritellään ihmis- ja perusoikeudeksi niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla, joten aihe on luonteeltaan perusoikeusherkkä. Kun turvallisuutta osittain yksityistetään, kansalaiset asettuvat eriarvoiseen asemaan.
Olen kiinnostunut Pro Gradu -tutkielmassani suomalaisten luottamuksesta poliisia ja yksityisiä vartiointiliikkeitä kohtaan sekä turvattomuuden kokemuksesta. Kysyn tutkielmassani, ovatko luottamus ja rikollisuuden pelko muuttuneet 2000-luvun Suomessa, ja toisaalta, mitkä tekijät selittävät luottamusta sekä rikoksen kohteeksi joutumisen pelkoa. Tutkielma on luonteeltaan kvantitatiivinen ja oikeussosiologinen. Käytän sisäministeriön keräämiä Poliisibarometri -haastatteluaineistoja (yht. N=4040) vuosilta 2001, 2005, 2010 ja 2014. Muutoksia tarkasteltaessa analyysimenetelminä hyödynnetään kuvailevia tilastollisia menetelmiä, selittävänä menetelmänä puolestaan logistista regressioanalyysia.
Tulosten mukaan luottamus sisäisen turvallisuuden toimijoihin on korkeaa, mutta luottamus yksityisten vartiointiliikkeiden toimintaa kohtaan on heikentynyt tasaisesti 2000-luvulla. Poliisiin kuitenkin luotetaan huomattavasti enemmän ja luottamuksen eri toimijoiden välillä kasvaa. Poliisin toimintaan kohdistuva luottamus tai rikoksen pelko eivät olleet muuttuneet tarkasteltuna ajanjaksona.
Luottamusta selittivät sukupuoli, ikä, koulutus ja tulot, ja ryhmien väliset erot olivat suurempia yksityisiä vartiointiliikkeitä tarkastellessa. Miehet luottivat vähemmän. Ikä ja koulutusaste vaikuttivat päinvastaisesti luottamukseen: nuoret luottivat eniten vartiointiliikkeisiin ja vanhemmat enemmän poliisiin. Korkeakoulutus heikensi luottamusta vartiointiliikkeisiin, mutta kasvatti poliisiin kohdistuvaa luottamusta. Korkea tulotaso kasvatti luottamusta poliisiin, ja rikoksen silminnäkijänä oleminen heikensi luottamusta vartiointiliikkeitä kohtaan.
Rikollisuuden pelkoa puolestaan selittivät silminnäkijyys, sukupuoli, ikä ja tulot. Miehet kokivat vähemmän pelkoa, ja alle 25-vuotiaat eniten. Korkea tulotaso heikensi pelkoa, kun taas väkivallan silminnäkijänä oleminen kasvatti sitä. Luottamuksen ja rikollisuuden pelon keskinäisten yhteyksien osalta luottamus poliisia kohtaan ennusti luottamusta yksityisiä vartiointiliikkeitä kohtaan ja toisinpäin. Sen sijaan rikollisuuden pelko ei selittänyt luottamusta eikä luottamus poliisiin ja yksityisiin vartiointiliikkeisiin ennustanut rikoksen kohteeksi joutumisen pelkoa.
Olen kiinnostunut Pro Gradu -tutkielmassani suomalaisten luottamuksesta poliisia ja yksityisiä vartiointiliikkeitä kohtaan sekä turvattomuuden kokemuksesta. Kysyn tutkielmassani, ovatko luottamus ja rikollisuuden pelko muuttuneet 2000-luvun Suomessa, ja toisaalta, mitkä tekijät selittävät luottamusta sekä rikoksen kohteeksi joutumisen pelkoa. Tutkielma on luonteeltaan kvantitatiivinen ja oikeussosiologinen. Käytän sisäministeriön keräämiä Poliisibarometri -haastatteluaineistoja (yht. N=4040) vuosilta 2001, 2005, 2010 ja 2014. Muutoksia tarkasteltaessa analyysimenetelminä hyödynnetään kuvailevia tilastollisia menetelmiä, selittävänä menetelmänä puolestaan logistista regressioanalyysia.
Tulosten mukaan luottamus sisäisen turvallisuuden toimijoihin on korkeaa, mutta luottamus yksityisten vartiointiliikkeiden toimintaa kohtaan on heikentynyt tasaisesti 2000-luvulla. Poliisiin kuitenkin luotetaan huomattavasti enemmän ja luottamuksen eri toimijoiden välillä kasvaa. Poliisin toimintaan kohdistuva luottamus tai rikoksen pelko eivät olleet muuttuneet tarkasteltuna ajanjaksona.
Luottamusta selittivät sukupuoli, ikä, koulutus ja tulot, ja ryhmien väliset erot olivat suurempia yksityisiä vartiointiliikkeitä tarkastellessa. Miehet luottivat vähemmän. Ikä ja koulutusaste vaikuttivat päinvastaisesti luottamukseen: nuoret luottivat eniten vartiointiliikkeisiin ja vanhemmat enemmän poliisiin. Korkeakoulutus heikensi luottamusta vartiointiliikkeisiin, mutta kasvatti poliisiin kohdistuvaa luottamusta. Korkea tulotaso kasvatti luottamusta poliisiin, ja rikoksen silminnäkijänä oleminen heikensi luottamusta vartiointiliikkeitä kohtaan.
Rikollisuuden pelkoa puolestaan selittivät silminnäkijyys, sukupuoli, ikä ja tulot. Miehet kokivat vähemmän pelkoa, ja alle 25-vuotiaat eniten. Korkea tulotaso heikensi pelkoa, kun taas väkivallan silminnäkijänä oleminen kasvatti sitä. Luottamuksen ja rikollisuuden pelon keskinäisten yhteyksien osalta luottamus poliisia kohtaan ennusti luottamusta yksityisiä vartiointiliikkeitä kohtaan ja toisinpäin. Sen sijaan rikollisuuden pelko ei selittänyt luottamusta eikä luottamus poliisiin ja yksityisiin vartiointiliikkeisiin ennustanut rikoksen kohteeksi joutumisen pelkoa.