Neurofobia ja neurologiaan ja akuuttilääketieteeseen erikoistuvien lääkärien käsitykset akuuttineurologiasta ja päivystystyöstä

Abstract

Syventävien opintojen kirjallisen työn aiheena on kartoittaa neurofobia-ilmiön taustoja sekä selvittää neurologiaan ja akuuttilääketieteeseen erikoistuvien lääkäreiden käsityksiä neuroakutologisista osa-alueista, koulutustarpeesta ja päivystyksessä työskentelemisestä. Neurofobiaa käsittelevässä kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin neurofobian syitä, seuraamuksia ja ratkaisuja tähän ongelmaan. Kyselytutkimuksessa kartoitettiin Turun yliopistossa neurologiaan ja akuuttilääketieteeseen erikoistuvien lääkärien osaamista eri neuroakutologisista ongelmista. Lisäksi selvitettiin koulutustarvetta näistä aiheista ja sitä, minkälaiseksi vastaajat kokivat päivystystyöskentelyn. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin Scopus-tietokannasta ja hakusanoina käytettiin mm. neurophobia, residency, medical training. Osa artikkeleista löytyi toisten artikkeleiden viitteistä. Lisäksi aineistona käytettiin Lääkäriliiton, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja World Health Organizationin julkaisemia raportteja, Finlexin lakitekstejä ja Turun yliopiston erikoislääkärikoulutuksen opinto-oppaita. Kyselytutkimus teetettiin Turun yliopistossa neurologiaan ja akuuttilääketieteeseen erikoistuvilta helmikuussa 2021. Kysely tehtiin Google Forms -ohjelmalla ja sen tuloksia analysointiin Google Sheets -taulukkolaskelmaohjelmalla ja MedCalc-sivuston avulla. Kirjallisuuskatsauksesta selvisi, että neurofobia on kansainvälisesti tunnettu ja tutkittu aihe. Sitä esiintyy sekä alkuvaiheen lääketieteen opiskelijoilla että valmiilla lääkäreillä. Neurofobian vuoksi neurologialle esimerkiksi haetaan vähemmän erikoistumaan ja neurologisten potilaiden hoitamista saatetaan karttaa. Kyselytutkimuksesta tuli ilmi, että akuuttilääketieteeseen erikoistuvat kokevat osaamisensa neurologiaan erikoistuvia huonommaksi osassa kysytyistä akuuttineurologian osa-alueista. Neurologiaan erikoistuvat puolestaan kokivat päivystystyön kuormittavammaksi. Vastaajat antoivat myös ratkaisuehdotuksia näihin ongelmiin. Vaikka tutkimuksen vastausprosentti jäi alhaiseksi, voi vastauksia silti hyödyntää koulutusta suunniteltaessa ja päivystyksen työoloja parannettaessa.