Green Bond Standard ja kestävän taloudellisen toiminnan määritelmä : EU:n täsmäase viherpesun estämiseksi rahoitusmarkkinoilla?
Boughanmi, Karim (2021-07-07)
Green Bond Standard ja kestävän taloudellisen toiminnan määritelmä : EU:n täsmäase viherpesun estämiseksi rahoitusmarkkinoilla?
(07.07.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021082644348
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021082644348
Tiivistelmä
Euroopan unionin alueella tuli 22. kesäkuuta 2020 voimaan Euroopan unionin taksonomia-asetus, eli asetus kestävää sijoittamista koskevasta kehyksestä (EU) 2020/852. Samanaikaisesti taksonomia-asetuksen kanssa Euroopan unionin komission asettama kestävän rahoituksen käsittelemistä koskeva asiantuntijaryhmä julkaisi vihreitä joukkovelkakirjoja koskevat standardit (Green Bond Standard), joiden soveltaminen on vahvassa kytkennässä taksonomia-asetuksen 3 artiklan kestävän taloudellisen toiminnan määrittelyn kanssa.
Tutkielman kohteena on komission asettaman asiantuntijaryhmän vihreitä joukkovelkakirjoja koskevat standardit ja taksonomia-asetuksen 3 artiklan mukainen kestävän taloudellisen toiminnan määritteleminen. Tutkielman tutkimusmenetelminä on käytetty oikeustaloustieteellisiä menetelmiä ja tutkimuksessa painottuu nimenomaan oikeusjärjestelmän ulkoinen näkökulma. Tutkielma koostuu taustoittavasta jaksosta, jossa luodaan deskriptiivinen katsaus Pariisin ilmastosopimuksen käynnistämiin kestävän rahoituksen lainsäädäntötoimiin Euroopan unionin alueella, joista tutkielmarajauksen vuoksi käydään läpi nimenomaan taksonomia-asetuksen ja vihreitä joukkovelkakirjoja koskevaa valmisteluaineistoa.
Ensimmäinen varsinainen tutkimuskysymys selvittää, onko viherpesu vihreiden joukkovelkakirjojen kontekstissa ilmiönä sellainen, että sen vähentämiseksi on tarpeellista ryhtyä lainsäädännöllisiin toimiin eli julkisvallan interventioon. Tutkielmassa on päädytty siihen, että sääntelypohja, joka on aiemmin muodostunut eri intressiryhmien itsesääntelystä ja muutaman jäsenvaltion omista lainsäädäntöhankkeista, on ollut omiaan johtamaan käsitteenmäärittelyyn liittyvään riskiin eli markkinahäiriöön ja se voi jopa heikentää Euroopan unionin pääoman vapaata liikkuvuutta. Markkinahäiriö on tässä tapauksessa johtunut oikeustaloustieteellisestä informaatio-ongelmasta, jonka yksi ratkaisu muun muassa mainehaittaan perustuvan ohjausvaikutuksen lisäksi on nimenomaan julkisvallan interventio lainsäädännön keinoin.
Toisessa varsinaisessa tutkimuskysymyksessä Euroopan unionin vihreitä joukkovelkakirjoja koskevat lainsäädäntötoimet altistetaan oikeustaloustieteeseen perustuvalle sääntelyteoreettiselle (vaikuttavuus, tehokkuus ja joustavuus) tarkastelulle, eli se vastaa kysymykseen voidaanko käsittelyssä olevilla sääntelytoimilla, taksonomia-asetuksen 3 artiklalla ja vihreitä joukkovelkakirjoja koskevalla standardilla, saavuttaa niille asetetut tavoitteet. Vihreitä joukkovelkakirjoja koskeva arviointi osoittautui helpommaksi, koska markkinoilla on jo näyttöä vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskusta ja niiden sitomisesta eri standardeihin ja periaatteisiin, esimerkkinä tutkielmassa on käytetty muun muassa International Capital Market Associationin vihreitä joukkovelkakirjoja koskevia periaatteita. Sen sijaan taksonomia-asetuksen 3 artiklan osalta lainsäädännön lopullinen tavoitteisiin pääsy ja vaikuttavuus on hyvin pitkälti kiinni myöhemmin delegoidulla asetuksella annettavien teknisten arviointikriteerien onnistumisesta, sillä niiden merkitys on kestävän taloudellisen toiminnan käsitteen määrittelemisen kannalta keskeistä. Näiden arviointikriteerien merkitys nousee esille niin tarkasteltaessa sääntelyn joustavuutta kuin vaikuttavuuttakin, sillä yksin taksonomia-asetus ei tee eikä sen ole tarkoituskaan tehdä tyhjentävää selkoa kestävän taloudellisen toiminnan käsitteestä vaan lopullisesti se määrittyy toimialakohtaisissa arviointikriteereissä.
Tutkielman kohteena on komission asettaman asiantuntijaryhmän vihreitä joukkovelkakirjoja koskevat standardit ja taksonomia-asetuksen 3 artiklan mukainen kestävän taloudellisen toiminnan määritteleminen. Tutkielman tutkimusmenetelminä on käytetty oikeustaloustieteellisiä menetelmiä ja tutkimuksessa painottuu nimenomaan oikeusjärjestelmän ulkoinen näkökulma. Tutkielma koostuu taustoittavasta jaksosta, jossa luodaan deskriptiivinen katsaus Pariisin ilmastosopimuksen käynnistämiin kestävän rahoituksen lainsäädäntötoimiin Euroopan unionin alueella, joista tutkielmarajauksen vuoksi käydään läpi nimenomaan taksonomia-asetuksen ja vihreitä joukkovelkakirjoja koskevaa valmisteluaineistoa.
Ensimmäinen varsinainen tutkimuskysymys selvittää, onko viherpesu vihreiden joukkovelkakirjojen kontekstissa ilmiönä sellainen, että sen vähentämiseksi on tarpeellista ryhtyä lainsäädännöllisiin toimiin eli julkisvallan interventioon. Tutkielmassa on päädytty siihen, että sääntelypohja, joka on aiemmin muodostunut eri intressiryhmien itsesääntelystä ja muutaman jäsenvaltion omista lainsäädäntöhankkeista, on ollut omiaan johtamaan käsitteenmäärittelyyn liittyvään riskiin eli markkinahäiriöön ja se voi jopa heikentää Euroopan unionin pääoman vapaata liikkuvuutta. Markkinahäiriö on tässä tapauksessa johtunut oikeustaloustieteellisestä informaatio-ongelmasta, jonka yksi ratkaisu muun muassa mainehaittaan perustuvan ohjausvaikutuksen lisäksi on nimenomaan julkisvallan interventio lainsäädännön keinoin.
Toisessa varsinaisessa tutkimuskysymyksessä Euroopan unionin vihreitä joukkovelkakirjoja koskevat lainsäädäntötoimet altistetaan oikeustaloustieteeseen perustuvalle sääntelyteoreettiselle (vaikuttavuus, tehokkuus ja joustavuus) tarkastelulle, eli se vastaa kysymykseen voidaanko käsittelyssä olevilla sääntelytoimilla, taksonomia-asetuksen 3 artiklalla ja vihreitä joukkovelkakirjoja koskevalla standardilla, saavuttaa niille asetetut tavoitteet. Vihreitä joukkovelkakirjoja koskeva arviointi osoittautui helpommaksi, koska markkinoilla on jo näyttöä vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskusta ja niiden sitomisesta eri standardeihin ja periaatteisiin, esimerkkinä tutkielmassa on käytetty muun muassa International Capital Market Associationin vihreitä joukkovelkakirjoja koskevia periaatteita. Sen sijaan taksonomia-asetuksen 3 artiklan osalta lainsäädännön lopullinen tavoitteisiin pääsy ja vaikuttavuus on hyvin pitkälti kiinni myöhemmin delegoidulla asetuksella annettavien teknisten arviointikriteerien onnistumisesta, sillä niiden merkitys on kestävän taloudellisen toiminnan käsitteen määrittelemisen kannalta keskeistä. Näiden arviointikriteerien merkitys nousee esille niin tarkasteltaessa sääntelyn joustavuutta kuin vaikuttavuuttakin, sillä yksin taksonomia-asetus ei tee eikä sen ole tarkoituskaan tehdä tyhjentävää selkoa kestävän taloudellisen toiminnan käsitteestä vaan lopullisesti se määrittyy toimialakohtaisissa arviointikriteereissä.