Puhetta tukevia keinoja hyödyntävän pienryhmätoiminnan vaikutus alle kouluikäisten riskilasten kerronnan taitoihin

Abstract

Puhetta tukevien keinojen käytöllä on nähty olevan potentiaalia tukea lasten puheen ymmärrystä ja tuottoa. Niiden käyttö on yleistynyt muun muassa varhaiskasvatuksessa, mutta tutkimusta niiden käytön hyödystä puhutun kielen tuotolle on saatavilla vain vähän. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten 3–6-vuotiaiden riskilasten kerronnan taitoihin voidaan vaikuttaa puhetta tukevia keinoja hyödyntävällä pienryhmäinterventiolla. Kerronnan taitojen on nähty linkittyvän erityisesti lasten sosiaalisiin taitoihin, lukitaitoihin sekä yleiseen akateemiseen menestykseen. Tutkimuksen otos (N = 24) koostui kahden turkulaisen päiväkodin lapsista, joilla päiväkodin henkilökunta koki olevan haasteita kielen, vuorovaikutuksen tai toiminnanohjauksen suhteen. Lapset jaettiin päiväkodin mukaan koe- ja kontrolliryhmään, joista koeryhmä osallistui kerran viikossa järjestettyyn interventioon kolmen kuukauden ajan syksyllä 2020 ja kontrolliryhmä tavalliseen päiväkotitoimintaan. Lasten suoriutumista kielellisillä ja yleisen kehityksen mittareilla tarkasteltiin testipatteristolla ennen intervention alkua (T1) sekä intervention jälkeen (T2). Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Kissatarina-arviointimenetelmällä tuotettuja kertomuksia. Videoidut kertomukset litteroitiin ja analysointiin kahdella eri tasolla: kertomuksen makrorakenteen ja mikrorakenteen suhteen, joista kummallakin oli omat alamittarinsa. Kumpikin ryhmä kehittyi hyvin samansuuntaisesti makrorakenteen suhteen, mutta koeryhmän kehitys ei kuitenkaan eronnut kontrolliryhmästä tilastollisesti merkitsevästi. Mikrorakenteessa ei ollut havaittavissa merkittävää kehitystä. Lasten makrorakenteen kehitys on todennäköisimmin liitettävissä lasten luonnolliseen kehitykseen eikä interventiolla näyttäisi olevan tämän tutkimuksen mukaan vaikutusta lasten fiktiivisen kerronnan taitoihin. On kuitenkin mahdollista, että pidemmällä ja/tai intensiivisemmällä interventiolla koeryhmä olisi kehittynyt enemmän ainakin makrorakenteen suhteen, sillä koeryhmän lapset kehittyivät numeerisesti hieman enemmän, vaikka tulokset eivät olleetkaan tilastollisesti merkitseviä. Jatkotutkimuksen kannalta olisi siis tärkeää tarkastella intensiivisemmän intervention vaikutuksia. Lisäksi interventiolla on potentiaalia näkyä myös lasten henkilökohtaisen kerronnan kehityksessä, jonka vuoksi jatkossa olisi hyvä keskittyä tutkimaan intervention hyötyjä henkilökohtaiselle kerronnalle.