ICF-viitekehyksen käyttöön vaikuttavat tekijät puheterapiassa
Väisänen, Eerika (2021-08-27)
ICF-viitekehyksen käyttöön vaikuttavat tekijät puheterapiassa
(27.08.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021083144808
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021083144808
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella tekijöitä, jotka vaikuttavat puheterapeuttien ICF-viitekehyksen käyttöön. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä motivaatioon ja ICF-koulutukseen liittyvät tekijät vaikuttavat puheterapeuttien ICF:n käyttöön. Lisäksi tutkittiin, mitkä taustatekijät vaikuttavat puheterapeuttien ICF:n käyttöön. International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF) on Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Suomessa ICF:ää suositellaan käytettäväksi kuntoutuksessa toimintakyvyn kuvaamiseen. Suomalaisten puheterapeuttien ICF:n käyttöä ei tiettävästi ole aiemmin tutkittu. Myös kansainvälinen tutkimustieto on niukkaa.
Aineisto kerättiin kyselylomakkeella. Kysymykset käsittelivät tutkittavien ICF:n käytön motiiveja, ICF-koulutusta ja taustatietoja. ICF:n käytön motiiveihin ja ICF-koulutukseen liittyvät kysymykset olivat jatkuva-asteikollisia väittämiä asteikolla 0–10. Tutkimukseen osallistui 174 suomalaista puheterapeuttia. Aluksi ICF-kyselyn komponenttirakenne selvitettiin pääkomponenttianalyysin avulla. Komponentteja käytettiin tarkasteltaessa logistisen regressioanalyysin avulla ICF-koulutukseen ja motivaatioon liittyvien tekijöiden vaikutusta puheterapeuttien ICF:n käyttöön. Lisäksi logistisella regressioanalyysilla tutkittiin taustatekijöiden vaikutusta ICF:n käyttöön.
ICF-kyselyn komponenttirakenteen todettiin muodostuvan neljästä komponentista: ”Sisäiset syyt ICF:n käytölle”, ”Ulkoiset syyt ICF:n käytölle”, ”ICF-koulutus” ja ”ICF:n käsittely pohjakoulutuksessa”. ICF-koulutukseen ja motivaatioon liittyvistä tekijöistä ”Sisäiset syyt ICF:n käytölle” ja ”ICF-koulutus” olivat yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen käyttää ICF:ää. ”Ulkoiset syyt ICF:n käytölle” oli yhteydessä pienempään todennäköisyyteen käyttää ICF:ää. Taustatekijöistä yksityisellä sektorilla työskentelevät puheterapeutit käyttivät todennäköisimmin ICF:ää.
ICF-koulutukseen ja motivaatioon liittyvät tekijät tukevat itseohjautuvuusteoriaa, jonka mukaan motivaatioon vaikuttavat kolme psykologista perustarvetta: autonomia, kompetenssi ja yhteisöllisyys. Itseohjautuvuusteoriassa motivaatio jaetaan kahteen päätyyppiin: sisäinen ja ulkoinen motivaatio. Yksityisen sektorin työpaikan vaikutusta ICF:n käyttöön voi selittää se, että yksityinen puheterapia on paljolti Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, jossa ICF:n käyttö on velvoitetumpaa kuin muussa kuntoutuksessa. Jatkotutkimuksissa olisi tärkeää tarkastella millainen ICF-koulutus edistäisi viitekehyksen käyttöä ja kuinka motivaatiota tuetaan yksilö- ja organisaatiotasolla. Tutkimustieto ICF:n yhteydestä asiakaslähtöisyyteen voisi myös edistää ICF:n käyttöä.
Aineisto kerättiin kyselylomakkeella. Kysymykset käsittelivät tutkittavien ICF:n käytön motiiveja, ICF-koulutusta ja taustatietoja. ICF:n käytön motiiveihin ja ICF-koulutukseen liittyvät kysymykset olivat jatkuva-asteikollisia väittämiä asteikolla 0–10. Tutkimukseen osallistui 174 suomalaista puheterapeuttia. Aluksi ICF-kyselyn komponenttirakenne selvitettiin pääkomponenttianalyysin avulla. Komponentteja käytettiin tarkasteltaessa logistisen regressioanalyysin avulla ICF-koulutukseen ja motivaatioon liittyvien tekijöiden vaikutusta puheterapeuttien ICF:n käyttöön. Lisäksi logistisella regressioanalyysilla tutkittiin taustatekijöiden vaikutusta ICF:n käyttöön.
ICF-kyselyn komponenttirakenteen todettiin muodostuvan neljästä komponentista: ”Sisäiset syyt ICF:n käytölle”, ”Ulkoiset syyt ICF:n käytölle”, ”ICF-koulutus” ja ”ICF:n käsittely pohjakoulutuksessa”. ICF-koulutukseen ja motivaatioon liittyvistä tekijöistä ”Sisäiset syyt ICF:n käytölle” ja ”ICF-koulutus” olivat yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen käyttää ICF:ää. ”Ulkoiset syyt ICF:n käytölle” oli yhteydessä pienempään todennäköisyyteen käyttää ICF:ää. Taustatekijöistä yksityisellä sektorilla työskentelevät puheterapeutit käyttivät todennäköisimmin ICF:ää.
ICF-koulutukseen ja motivaatioon liittyvät tekijät tukevat itseohjautuvuusteoriaa, jonka mukaan motivaatioon vaikuttavat kolme psykologista perustarvetta: autonomia, kompetenssi ja yhteisöllisyys. Itseohjautuvuusteoriassa motivaatio jaetaan kahteen päätyyppiin: sisäinen ja ulkoinen motivaatio. Yksityisen sektorin työpaikan vaikutusta ICF:n käyttöön voi selittää se, että yksityinen puheterapia on paljolti Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, jossa ICF:n käyttö on velvoitetumpaa kuin muussa kuntoutuksessa. Jatkotutkimuksissa olisi tärkeää tarkastella millainen ICF-koulutus edistäisi viitekehyksen käyttöä ja kuinka motivaatiota tuetaan yksilö- ja organisaatiotasolla. Tutkimustieto ICF:n yhteydestä asiakaslähtöisyyteen voisi myös edistää ICF:n käyttöä.