Liability of Multinational Companies for Harm Occasioned by Their Affiliates : Control and Corporate Social Responsibility
Koskipalo, Petro (2021-06-22)
Liability of Multinational Companies for Harm Occasioned by Their Affiliates : Control and Corporate Social Responsibility
Koskipalo, Petro
(22.06.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021090745359
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021090745359
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoitus on selvittää erityisesti lainopin keinoin niitä ehtoja ja olosuhteita, joiden läsnä ollessa monikansallista suuryritystä voitaisiin pitää vastuussa tähän intressiyhteydessä olevan yhtiön, kuten tytäryhtiön tai alihankkijan kolmannelle osapuolelle aiheuttamasta vahingosta. Tämän osalta tämä tutkielma pyrkii vastaamaan kahteen itsenäiseen tutkimuskysymykseen.
Nämä tutkimuskysymykset ovat: 1) miten monikansallisen yrityksen mahdollisesti harjoittama kontrolli siihen intressiyhteydessä olevassa yhtiössä tai näiden toiminnassa vaikuttaa monikansallisen yrityksen vastuun muodostumiseen sekä muotoutumiseen; ja 2) onko yritysvastuusitoumuksilla, kuten yrityksen eettisellä ohjeistolla (’Code of Conduct’) juridista merkitystä monikansallisen yhtiön vastuun muodostumisessa. Tämä tutkielma on ajankohtainen muun muassa siksi, että Euroopassa on vireillä useita yritysvastuuta koskevia lainsäädäntöhankkeita. Toisaalta Euroopassa ilmentynyt, yritysvastuuta koskeva tuomioistuinkäytäntö vaikuttaa olevan yhtä lailla eräänlaisessa murroksessa. Sääntelyhankkeiden ja tuomioistuinkäytännön kulkusuunnat uhkaavat kuitenkin poiketa toisistaan ainakin vastuuperusteiden osalta.
Esimerkiksi Suomessa selvitetään parhaillaan yritysvastuulain säätämistä, jolla tavoitellaan ainakin nykytiedon mukaan eräänlaisen huolellisuusvastuun asettamista monikansallisille yrityksille. Huolellisuusvastuun kohteena olisivat tyypillisesti vapaaehtoisen yritysvastuun piirin kuuluvat sosiaaliset riskit, kuten ihmisoikeudet ja ympäristö, ja sovellettavuuden piirinä puolestaan monikansallisen yrityksen oma toiminta sekä sen intressiyhteydessä olevan yhtiön toiminta. Huolellisuusvastuu edellyttäisi käytännössä sitä, että monikansalliset yritykset käyttäisivät erinäisiä kontrollimekanismeja, kuten vaikkapa tilintarkastus- ja valvontamekanismeja, joiden avulla monikansallinen yritys pystyisi paremmin varmistumaan huolellisuusvastuunsa täyttämisestä. Toisin sanoen huolellisuusvastuun täyttäminen edellyttäisi mahdollisuutta ulottaa ja käyttää jonkin asteista kontrollia suhteessa intressiyhteydessä oleviin yhtiöihin.
Nämä lainsäädäntöhankkeet yritysvastuun alalla heijastavat kuitenkin suhteellisen uutta kehitystä. Vielä hyvin vastikään on monikansallisen yrityksen vastuu sen tytäryhtiöstä tai alihankkijoista kielletty moneen otteeseen. Tätä lähtökohtaa on kuitenkin vastustettu jo pitkään. Nyt oikeuskäytännössäkin on havaittavissa liikehdintää, joka on taannoista myönteisempää nk. monikansallisen vastuun tunnustamiselle. Näistä lupaavimmat tapaukset odottavat vielä pääkäsittelyä, mutta jokainen näistä on esikäsittelyssä tunnustanut roolin monikansallisten yritysten yritysvastuusitoumuksille. Tapauksissa on ennakollisesti otettu kantaa myös kontrollin rooliin monikansallisten yritysten vastuun muotoamisessa. Vastoin yritysvastuulakien aikeita ja tarkoituksia, nämä kannanotot ovat kuitenkin vahvistaneet, että mahdollinen vastuu perustuisi nimenomaan kontrollin käyttöön intressiyhteydessä olevien yhtiöiden toiminnassa. Näin ollen yritysvastuusääntely kehottaisi käyttämään erinäisiä kontrollimekanismeja, kun taas oikeuskäytännön osoittama vastuukehitys kannustaisi lähinnä luopumaan tällaisista mekanismeista, mikäli tahtoo välttää vastuun.
Viimeisin kehitys oikeuskäytännössä perustuu pitkälti englantilaiseen tapaukseen Chandler v Cape, jossa tunnustettiin emoyhtiön vastuu sekä yritysvastuusitoumuksista että tytäryhtiön toiminnasta, ja josta erinäiset auktoriteetit sekä oikeuskäsittelyt ovat sittemmin johtaneet perusteita laajemmalle monikansallisen vastuulle. Tämä vastuu perustuisi tavalla tai toisella kontrolliin. Näistä syistä kontrollin ja yritysvastuun yhteen punoutuva merkitys monikansallisen vastuun muodostumiselle on tärkeä tutkimusaihe.
Nämä tutkimuskysymykset ovat: 1) miten monikansallisen yrityksen mahdollisesti harjoittama kontrolli siihen intressiyhteydessä olevassa yhtiössä tai näiden toiminnassa vaikuttaa monikansallisen yrityksen vastuun muodostumiseen sekä muotoutumiseen; ja 2) onko yritysvastuusitoumuksilla, kuten yrityksen eettisellä ohjeistolla (’Code of Conduct’) juridista merkitystä monikansallisen yhtiön vastuun muodostumisessa. Tämä tutkielma on ajankohtainen muun muassa siksi, että Euroopassa on vireillä useita yritysvastuuta koskevia lainsäädäntöhankkeita. Toisaalta Euroopassa ilmentynyt, yritysvastuuta koskeva tuomioistuinkäytäntö vaikuttaa olevan yhtä lailla eräänlaisessa murroksessa. Sääntelyhankkeiden ja tuomioistuinkäytännön kulkusuunnat uhkaavat kuitenkin poiketa toisistaan ainakin vastuuperusteiden osalta.
Esimerkiksi Suomessa selvitetään parhaillaan yritysvastuulain säätämistä, jolla tavoitellaan ainakin nykytiedon mukaan eräänlaisen huolellisuusvastuun asettamista monikansallisille yrityksille. Huolellisuusvastuun kohteena olisivat tyypillisesti vapaaehtoisen yritysvastuun piirin kuuluvat sosiaaliset riskit, kuten ihmisoikeudet ja ympäristö, ja sovellettavuuden piirinä puolestaan monikansallisen yrityksen oma toiminta sekä sen intressiyhteydessä olevan yhtiön toiminta. Huolellisuusvastuu edellyttäisi käytännössä sitä, että monikansalliset yritykset käyttäisivät erinäisiä kontrollimekanismeja, kuten vaikkapa tilintarkastus- ja valvontamekanismeja, joiden avulla monikansallinen yritys pystyisi paremmin varmistumaan huolellisuusvastuunsa täyttämisestä. Toisin sanoen huolellisuusvastuun täyttäminen edellyttäisi mahdollisuutta ulottaa ja käyttää jonkin asteista kontrollia suhteessa intressiyhteydessä oleviin yhtiöihin.
Nämä lainsäädäntöhankkeet yritysvastuun alalla heijastavat kuitenkin suhteellisen uutta kehitystä. Vielä hyvin vastikään on monikansallisen yrityksen vastuu sen tytäryhtiöstä tai alihankkijoista kielletty moneen otteeseen. Tätä lähtökohtaa on kuitenkin vastustettu jo pitkään. Nyt oikeuskäytännössäkin on havaittavissa liikehdintää, joka on taannoista myönteisempää nk. monikansallisen vastuun tunnustamiselle. Näistä lupaavimmat tapaukset odottavat vielä pääkäsittelyä, mutta jokainen näistä on esikäsittelyssä tunnustanut roolin monikansallisten yritysten yritysvastuusitoumuksille. Tapauksissa on ennakollisesti otettu kantaa myös kontrollin rooliin monikansallisten yritysten vastuun muotoamisessa. Vastoin yritysvastuulakien aikeita ja tarkoituksia, nämä kannanotot ovat kuitenkin vahvistaneet, että mahdollinen vastuu perustuisi nimenomaan kontrollin käyttöön intressiyhteydessä olevien yhtiöiden toiminnassa. Näin ollen yritysvastuusääntely kehottaisi käyttämään erinäisiä kontrollimekanismeja, kun taas oikeuskäytännön osoittama vastuukehitys kannustaisi lähinnä luopumaan tällaisista mekanismeista, mikäli tahtoo välttää vastuun.
Viimeisin kehitys oikeuskäytännössä perustuu pitkälti englantilaiseen tapaukseen Chandler v Cape, jossa tunnustettiin emoyhtiön vastuu sekä yritysvastuusitoumuksista että tytäryhtiön toiminnasta, ja josta erinäiset auktoriteetit sekä oikeuskäsittelyt ovat sittemmin johtaneet perusteita laajemmalle monikansallisen vastuulle. Tämä vastuu perustuisi tavalla tai toisella kontrolliin. Näistä syistä kontrollin ja yritysvastuun yhteen punoutuva merkitys monikansallisen vastuun muodostumiselle on tärkeä tutkimusaihe.