Suomenkielisten terveiden ja afaattisten henkilöiden suoriutuminen kuullun erottelua mittaavista minimiparitehtävistä
Saari, Riitta (2021-09-02)
Suomenkielisten terveiden ja afaattisten henkilöiden suoriutuminen kuullun erottelua mittaavista minimiparitehtävistä
(02.09.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021090745401
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021090745401
Tiivistelmä
Tässä pro gradu- tutkielmassa tarkastellaan, miten terveet ikääntyneet (60–89-vuotiaat) suomenkieliset aikuiset suoriutuvat kahdesta kuullun erottelua mittaavasta minimiparitehtävästä. Minimiparilla tarkoitetaan kahta sanaa, jotka eroavat toisistaan yhdellä äänteellä, esimerkiksi palo–talo. Suoriutumista tarkastellessa selvitettiin, vaikuttavatko taustatekijät (ikä, puhealueen kuulokynnys ja koulutusvuodet) suoriutumiseen. Tutkielmassa tarkastellaan myös, kuinka paljon virheitä tehtävissä tehdään ja minkälaisissa sanapareissa virheitä tulee. Tämän lisäksi verrattiin kahden afaattisen henkilön suoriutumista terveiden suoriutumiseen, jotta pystytään alustavasti arvioimaan tehtävien soveltuvuutta muun muassa afasiassa ilmenevien kuullun erottelun vaikeuksien arviointiin. Minimiparitehtävien toimivuudesta arviointimenetelmänä ei löydy suomenkielistä tutkimusta, ja kansainvälisestikin aihetta on tutkittu melko vähän. Kuullun erottelun häiriintyminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti puheen ymmärtämiseen, minkä takia sen arvioinnin tulisi olla osa kielellisten toimintojen arviointimenetelmää, jotta myös kuntoutus osattaisiin kohdentaa entistä tarkemmin häiriintyneelle osa-alueelle.
Tutkittavat (terveet n=73, afasiaa sairastavat n=2) suorittivat kaksi minimiparitehtävää, joista toinen sisälsi oikeita sanoja ja toinen epäsanoja. Tehtävissä tutkittava kuuli tallenteelta 40 sanaparia, ja hänen tuli arvioida, olivatko sanat keskenään samanlaiset vai erilaiset, eli minimiparit. Oikeiden vastausten kokonaispistemäärä kirjattiin (max. 40 p. / tehtävä). Usean muuttujan regressioanalyysin avulla selvitettiin taustatekijöiden (ikä, puhealueen kuulokynnys ja koulutusvuodet) vaikutus oikeiden vastausten kokonaispistemäärään molemmissa tehtävissä. Afaattisten tutkittavien suoriutumista terveiden verrokkiryhmään verrattuna analysoitiin yksilökohtaisesti muokatulla t-testillä.
Tulokset osoittavat, että terveet ikääntyneet suoriutuvat minimiparitehtävistä pääsääntöisesti hyvin. Taustatekijät, eli ikä, kuulo sekä koulutusvuodet yhdessä vaikuttavat tehtävistä suoriutumiseen tilastollisesti merkitsevästi. Yksittäin taustatekijöitä tarkastellessa vain kuulolla oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus suoriutumiseen. Eniten virheitä tehtiin samanlaisissa sanapareissa. Minimipareista eniten virheitä tehtiin sanoissa, joissa äänne-ero oli sanan alussa tai keskellä. Afasiaa sairastavista tutkittavista toisen tutkittavan suoriutuminen vastasi terveiden suoriutumista, kun taas toisen suoriutuminen erosi tilastollisesti merkitsevästi terveiden verrokkiryhmän suoriutumisesta.
Afaattisten pienen otoskoon takia tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia afaattisia, vaan aiheesta tarvitaan vielä enemmän tutkimusta. Myös terveitä tutkittavia tarvitaan lisää vahvistamaan jo saatuja tuloksia.
Tutkittavat (terveet n=73, afasiaa sairastavat n=2) suorittivat kaksi minimiparitehtävää, joista toinen sisälsi oikeita sanoja ja toinen epäsanoja. Tehtävissä tutkittava kuuli tallenteelta 40 sanaparia, ja hänen tuli arvioida, olivatko sanat keskenään samanlaiset vai erilaiset, eli minimiparit. Oikeiden vastausten kokonaispistemäärä kirjattiin (max. 40 p. / tehtävä). Usean muuttujan regressioanalyysin avulla selvitettiin taustatekijöiden (ikä, puhealueen kuulokynnys ja koulutusvuodet) vaikutus oikeiden vastausten kokonaispistemäärään molemmissa tehtävissä. Afaattisten tutkittavien suoriutumista terveiden verrokkiryhmään verrattuna analysoitiin yksilökohtaisesti muokatulla t-testillä.
Tulokset osoittavat, että terveet ikääntyneet suoriutuvat minimiparitehtävistä pääsääntöisesti hyvin. Taustatekijät, eli ikä, kuulo sekä koulutusvuodet yhdessä vaikuttavat tehtävistä suoriutumiseen tilastollisesti merkitsevästi. Yksittäin taustatekijöitä tarkastellessa vain kuulolla oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus suoriutumiseen. Eniten virheitä tehtiin samanlaisissa sanapareissa. Minimipareista eniten virheitä tehtiin sanoissa, joissa äänne-ero oli sanan alussa tai keskellä. Afasiaa sairastavista tutkittavista toisen tutkittavan suoriutuminen vastasi terveiden suoriutumista, kun taas toisen suoriutuminen erosi tilastollisesti merkitsevästi terveiden verrokkiryhmän suoriutumisesta.
Afaattisten pienen otoskoon takia tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia afaattisia, vaan aiheesta tarvitaan vielä enemmän tutkimusta. Myös terveitä tutkittavia tarvitaan lisää vahvistamaan jo saatuja tuloksia.