Sosiaalityöntekijä sijoitetun lapsen julkisena huoltajana : sijaisvanhemman näkemyksiä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävistä ja roolista
Saarinen, Sanna (2021-09-02)
Sosiaalityöntekijä sijoitetun lapsen julkisena huoltajana : sijaisvanhemman näkemyksiä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävistä ja roolista
Saarinen, Sanna
(02.09.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021091045861
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021091045861
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtäviä ja roolia sijoitetun lapsen asiassa sijaisvanhemman näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää millaisena lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän rooli ja tehtävät sijaisperheelle ja sijoitetulle lapselle näyttäytyvät. Tutkimuskysymykset ovat; miten sijaisvanhemmat näkevät lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän roolin ja tehtävät sijoitetun lapsen ja sijaisperheen elämässä ja miten sijaisvanhemmat näkevät sosiaalityöntekijän paikan lapsen asioissa toimivissa verkostoissa. Teoreettinen viitekehys paikantuu lastensuojelu- ja perhehoitolakiin, huostaanottoon ja huostassapitoon, lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhemman tehtäviin, sekä moniammatilliseen yhteistyöhön. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto on kerätty haastattelemalla 11 sijaisvanhempaa. Analyysimenetelmä on teoriaohjaava, mutta osin myös aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Analyysissä on käytetty ryhmittelyä ja teemoittelua.
Tehdyn analyysin perusteella lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän rooli sijoitetun lapsen asiassa näyttäytyy laajojen asiakokonaisuuksien hallintaa edellyttävänä, kiireen ja niukkojen resurssien sävyttämänä kokonaisuutena, jossa hämärtyvät eri toimijoiden väliset vastuut, sillä tehtävien jakokysymyksistä ei keskustella riittävästi eri osapuolten välillä. Rabbin ”asiantuntijuuksien vastakkainasettelu” on paikannettavissa myös tähän aineistoon. Haastateltavat kuvaavat, että epäselvyyksien keskellä heille on kuitenkin selvää, että viimesijainen päätösvalta ja vastuu on lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä. Yhteistyön tekeminen kaikkien lasta ympäröivien osapuolten kesken tunnistetaan olennaiseksi, jotta sijoitetun lapsen osallisuus ja etu voisi aidosti sijaishuollon arjessa toteutua. Yhteistyön tekemisen, sosiaalityöntekijän asiakaslapsen tuntemisen ja hänen asioissaan tilanteen tasalla oleminen koetaan tärkeiksi tekijöiksi, jotta sosiaalityöntekijän on mahdollista toimia työssään lainmukaisesti virkavastuun edellyttämällä tavalla ja suoriutua hänelle määritellystä tehtävästä sijoitetun lapsen julkisena huoltajana.
Tulosten mukaan olisi ensiarvoisen tärkeää selkiyttää sijaishuollon perhehoidossa rooli- ja tehtävänjakoa eri toimijoiden kesken ja lisätä sosiaalityöntekijäresurssia, jotta tosiasiassa mahdollistuu lastensuojelulain noudattaminen ja lapsen etu sekä osallisuus itseään koskevassa lastensuojeluasiassa. Näin puretaan myös asiantuntijuuksien vastakkainasettelua, mikä osaltaan kohentaa lapsen asemaa sijaishuollossa.
Tehdyn analyysin perusteella lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän rooli sijoitetun lapsen asiassa näyttäytyy laajojen asiakokonaisuuksien hallintaa edellyttävänä, kiireen ja niukkojen resurssien sävyttämänä kokonaisuutena, jossa hämärtyvät eri toimijoiden väliset vastuut, sillä tehtävien jakokysymyksistä ei keskustella riittävästi eri osapuolten välillä. Rabbin ”asiantuntijuuksien vastakkainasettelu” on paikannettavissa myös tähän aineistoon. Haastateltavat kuvaavat, että epäselvyyksien keskellä heille on kuitenkin selvää, että viimesijainen päätösvalta ja vastuu on lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä. Yhteistyön tekeminen kaikkien lasta ympäröivien osapuolten kesken tunnistetaan olennaiseksi, jotta sijoitetun lapsen osallisuus ja etu voisi aidosti sijaishuollon arjessa toteutua. Yhteistyön tekemisen, sosiaalityöntekijän asiakaslapsen tuntemisen ja hänen asioissaan tilanteen tasalla oleminen koetaan tärkeiksi tekijöiksi, jotta sosiaalityöntekijän on mahdollista toimia työssään lainmukaisesti virkavastuun edellyttämällä tavalla ja suoriutua hänelle määritellystä tehtävästä sijoitetun lapsen julkisena huoltajana.
Tulosten mukaan olisi ensiarvoisen tärkeää selkiyttää sijaishuollon perhehoidossa rooli- ja tehtävänjakoa eri toimijoiden kesken ja lisätä sosiaalityöntekijäresurssia, jotta tosiasiassa mahdollistuu lastensuojelulain noudattaminen ja lapsen etu sekä osallisuus itseään koskevassa lastensuojeluasiassa. Näin puretaan myös asiantuntijuuksien vastakkainasettelua, mikä osaltaan kohentaa lapsen asemaa sijaishuollossa.