VML 28 §:n soveltaminen debt push down -järjestelyihin Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa
Kaarisalo, Siiri (2021-09-07)
VML 28 §:n soveltaminen debt push down -järjestelyihin Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa
Kaarisalo, Siiri
(07.09.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021091345969
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021091345969
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion C-484/19, Lexel AB, vaikutusta yleisen veronkiertosäännöksen, verotusmenettelylain 28 §:n, soveltamiskäytäntöön debt push down -järjestelyissä. Tutkielmassa hyödynnettyä lähdeaineistoa ovat Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot sekä korkeimman hallinto-oikeuden ja hallinto-oikeuksien ratkaisut sekä kotimainen ja ulkomainen oikeuskirjallisuus. Tutkimusmetodina on lainoppi eli oikeusdogmatiikka.
EUT:n aiemmassa oikeuskäytännössä veronkierron estäminen on hyväksytty oikeuttamisperusteena unionin perusvapautta rajoittavalle toimenpiteelle, mikäli rajoittava toimenpide on kohdistunut vain puhtaasti keinotekoisiin ja fiktiivisiin järjestelyihin. Järjestelyn keinotekoisuuden arviointi nousi keskeisenä esille myös EUT:n Lexel-tuomiossa. EUT lausui tuomiossaan, ettei markkinaehtoisesti toteutettuja liiketoimia voida pitää puhtaasti keinotekoisina taikka fiktiivisinä järjestelyinä. Pelkästään sillä, että yhtiö haluaa vähentää korot rajat ylittävässä tilanteessa ilman minkäänlaista keinotekoista siirtoa, ei voida oikeuttaa toimenpidettä, jolla loukataan SEUT 49 artiklassa määrättyä sijoittautumisvapautta.
Tätä vastoin kotimaisessa oikeuskäytännössä kokonaisarvioinnin kautta todettu keinotekoisuus on ollut perusteluna sille, miksi korkojen vähennysoikeuden epäämistä ei ole pidetty unionin oikeuden vastaisena. Kuitenkaan erityisempää huomiota kansallisen oikeuskäytännön perusteluissa ei ole annettu järjestelyn markkinaehtoisuuden arvioinnille, joka Lexel-tuomion perusteella tulisi olla olennaisessa asemassa arvioitaessa keinotekoisuutta. Lähtökohtaisesti tutkielman asetelmassa on siten havaittavissa jännitettä. Tutkielman pääasiallisena tarkoituksena on selvittää, tuleeko Lexel-tuomio muuttamaan kansallisen oikeus- ja verotuskäytännön tulkintalinjaa koskien yleisen veronkiertosäännöksen soveltumisesta debt push down -järjestelyihin.
Tutkielma osoittaa, että VML 28 §:n soveltamisalan laajentuminen debt push down -järjestelyihin on moneltakin osaa EU-oikeudellisesti ongelmallista. Viimeistään Lexel-tuomion antamisen jälkeen voidaan todeta, että kansallisessa oikeuskäytännössä keinotekoisuuden arviointi EU-oikeudellisesta näkökulmasta on ollut puutteellista, mikä on johtanut siihen, ettei väitettyjä keinotekoisia järjestelyjä voida kuitenkaan vakuuttavasti nähdä EU-oikeuden kannalta tosiasiassa keinotekoisiksi taikka fiktiivisiksi. Veronkierron estämistä ei siten voida hyväksyä oikeuttamisperusteena VML 28 §:n soveltamiskäytännölle, joka on muodostunut perusvapautta rajoittavaksi.
EUT:n aiemmassa oikeuskäytännössä veronkierron estäminen on hyväksytty oikeuttamisperusteena unionin perusvapautta rajoittavalle toimenpiteelle, mikäli rajoittava toimenpide on kohdistunut vain puhtaasti keinotekoisiin ja fiktiivisiin järjestelyihin. Järjestelyn keinotekoisuuden arviointi nousi keskeisenä esille myös EUT:n Lexel-tuomiossa. EUT lausui tuomiossaan, ettei markkinaehtoisesti toteutettuja liiketoimia voida pitää puhtaasti keinotekoisina taikka fiktiivisinä järjestelyinä. Pelkästään sillä, että yhtiö haluaa vähentää korot rajat ylittävässä tilanteessa ilman minkäänlaista keinotekoista siirtoa, ei voida oikeuttaa toimenpidettä, jolla loukataan SEUT 49 artiklassa määrättyä sijoittautumisvapautta.
Tätä vastoin kotimaisessa oikeuskäytännössä kokonaisarvioinnin kautta todettu keinotekoisuus on ollut perusteluna sille, miksi korkojen vähennysoikeuden epäämistä ei ole pidetty unionin oikeuden vastaisena. Kuitenkaan erityisempää huomiota kansallisen oikeuskäytännön perusteluissa ei ole annettu järjestelyn markkinaehtoisuuden arvioinnille, joka Lexel-tuomion perusteella tulisi olla olennaisessa asemassa arvioitaessa keinotekoisuutta. Lähtökohtaisesti tutkielman asetelmassa on siten havaittavissa jännitettä. Tutkielman pääasiallisena tarkoituksena on selvittää, tuleeko Lexel-tuomio muuttamaan kansallisen oikeus- ja verotuskäytännön tulkintalinjaa koskien yleisen veronkiertosäännöksen soveltumisesta debt push down -järjestelyihin.
Tutkielma osoittaa, että VML 28 §:n soveltamisalan laajentuminen debt push down -järjestelyihin on moneltakin osaa EU-oikeudellisesti ongelmallista. Viimeistään Lexel-tuomion antamisen jälkeen voidaan todeta, että kansallisessa oikeuskäytännössä keinotekoisuuden arviointi EU-oikeudellisesta näkökulmasta on ollut puutteellista, mikä on johtanut siihen, ettei väitettyjä keinotekoisia järjestelyjä voida kuitenkaan vakuuttavasti nähdä EU-oikeuden kannalta tosiasiassa keinotekoisiksi taikka fiktiivisiksi. Veronkierron estämistä ei siten voida hyväksyä oikeuttamisperusteena VML 28 §:n soveltamiskäytännölle, joka on muodostunut perusvapautta rajoittavaksi.