Aviopuolisoiden yhteisomistussuhteen purkaminen osituksessa
Hakala, Ella (2021-08-18)
Aviopuolisoiden yhteisomistussuhteen purkaminen osituksessa
Hakala, Ella
(18.08.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021091345936
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021091345936
Tiivistelmä
Avioliittolain 85 §:n 3 momentin mukaan puolisoiden yhteinen omaisuus on vaadittaessa jaettava omaisuuden osituksessa tai erottelussa. Mitä omaisuuden jakaminen tarkoittaa? Avioliittolain säännös määrää oikeudesta esittää yhteisomistuksen purkamista tarkoittava jakovaatimus, mutta vaikenee samassa niistä menettelytavoista, joilla yhteinen omaisuus on käytännössä jaettava. Yhteisomistussuhteen purkaminen voidaan tavanomaisesti suorittaa ilman merkittävää hankaluutta silloin, kun yhteisesti omistettu esine on jaollinen ja omistusosuuksien vahvistamisesta ajatellaan samansuuntaisesti. Sitä vastoin jaoton esine indikoi ongelmia – mitä menettelytapoja pesänjakajalla on käytettävissään esitetyn jakovaatimuksen toteuttamiseksi?
Lainopillista tutkimusmenetelmää hyödyntäen tutkielmassa selvitetään, miten puolisoiden yhteinen omaisuus on avioliittolain 85 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla jaettava. Jakamisen-käsitteen sisältämiä menettelytapoja arvioidaan osituksen tarkoituksen sekä siinä pesänjakajalle osoitettujen tavoitteiden näkökulmasta. Tutkielmassa esitetyt kannanotot pohjautuvat perinteisiin oikeuslähdemateriaaleihin: lainsäädäntöön ja sen valmisteluaineistoon, oikeuskäytäntöön sekä oikeuskirjallisuuteen. Lainsäädäntö ensisijaisena oikeuslähteenä viittaa ennen kaikkea avioliittolakiin, mutta käsittää myös perintökaaren osituksen menettelylakina. Oikeuskirjallisuus, tarkoittaen merkittäviltä osin perhe- ja jäämistöoikeuden perusteoksia, pitää sisällään myös tutkimusteemaa nimenomaisesti käsitteleviä aikakausjulkaisuiden artikkeleita.
Aviopuolisoiden yhteinen omaisuus voidaan avioliittolain 85 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla jakaa joko osituksen sisäisin varallisuudensiirroin taikka perintökaaren 23 luvun 8 §:ssä säädetyin jakovaltuuksin. Menettelytavat on arvioitu sekä oikeuskirjallisuudessa että oikeuskäytännössä sinänsä tarkoitukseensa sopiviksi, mutta niiden tosiasiallisesta käytettävyydestä ajatellaan varsin erisuuntaisesti. Tutkielmassa konkretisoidaan tarkoitettujen menettelytapojen oikeusperustaa sekä pesänjakajan kelpoisuutta tehdä yhteisomistussuhteen purkamista tarkoittava ratkaisu. Tutkimustuloksenaan tutkielma vahvistaa tapahtumaketjun, menettelytapojen etusijajärjestyksen, ohjaamaan pesänjakajan harkintaa ja osoittamaan oikeana pidettävää lopputulosta.
Lainopillista tutkimusmenetelmää hyödyntäen tutkielmassa selvitetään, miten puolisoiden yhteinen omaisuus on avioliittolain 85 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla jaettava. Jakamisen-käsitteen sisältämiä menettelytapoja arvioidaan osituksen tarkoituksen sekä siinä pesänjakajalle osoitettujen tavoitteiden näkökulmasta. Tutkielmassa esitetyt kannanotot pohjautuvat perinteisiin oikeuslähdemateriaaleihin: lainsäädäntöön ja sen valmisteluaineistoon, oikeuskäytäntöön sekä oikeuskirjallisuuteen. Lainsäädäntö ensisijaisena oikeuslähteenä viittaa ennen kaikkea avioliittolakiin, mutta käsittää myös perintökaaren osituksen menettelylakina. Oikeuskirjallisuus, tarkoittaen merkittäviltä osin perhe- ja jäämistöoikeuden perusteoksia, pitää sisällään myös tutkimusteemaa nimenomaisesti käsitteleviä aikakausjulkaisuiden artikkeleita.
Aviopuolisoiden yhteinen omaisuus voidaan avioliittolain 85 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla jakaa joko osituksen sisäisin varallisuudensiirroin taikka perintökaaren 23 luvun 8 §:ssä säädetyin jakovaltuuksin. Menettelytavat on arvioitu sekä oikeuskirjallisuudessa että oikeuskäytännössä sinänsä tarkoitukseensa sopiviksi, mutta niiden tosiasiallisesta käytettävyydestä ajatellaan varsin erisuuntaisesti. Tutkielmassa konkretisoidaan tarkoitettujen menettelytapojen oikeusperustaa sekä pesänjakajan kelpoisuutta tehdä yhteisomistussuhteen purkamista tarkoittava ratkaisu. Tutkimustuloksenaan tutkielma vahvistaa tapahtumaketjun, menettelytapojen etusijajärjestyksen, ohjaamaan pesänjakajan harkintaa ja osoittamaan oikeana pidettävää lopputulosta.