Perhe- tai sukulaisuussuhteessa tehdyt työsuoritukset – milloin on kysymys työsuhteesta?
Silvennoinen, Ilona (2021-08-23)
Perhe- tai sukulaisuussuhteessa tehdyt työsuoritukset – milloin on kysymys työsuhteesta?
(23.08.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021092046585
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021092046585
Tiivistelmä
Työoikeuden yksi keskeisimpiä kysymyksiä on selvittää, ketkä kaikki työnsuorittajat kuuluvat työlainsäädännön suojaaman työsuhteisen työn piiriin. Perhe- tai sukulaisuussuhteessa työtä voidaan tehdä työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa, mutta usein työ katsotaan kuitenkin korvaus- tai auttamistyöksi, koska kaikki TSL 1:1 §:n mukaiset työsuhteen tunnusmerkit eivät täyty.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisten kriteerien täyttyessä perhe- tai sukulaisuussuhteessa tehtyä työtä pidetään työsuhteisena työnä ja milloin työskentely luokitellaan ei-työsuhteiseksi työksi, kuten korvaus- tai auttamistyöksi. Koska työsuhteen olemassaolo määrittyy TSL:ssa määriteltyjen työsuhteen tunnusmerkkien kautta, selvitettiin tutkimuksessa myös näiden tunnusmerkkien sisältöä ja soveltuvuutta perhe- tai sukulaisuussuhteessa tehtyyn työhön.
Tutkielmassa käytettiin lainopillista metodia, jonka keinoin pyrittiin tuottamaan tietoa voimassa olevan oikeuden sisällöstä oikeutta tulkiten ja systematisoiden. Tutkielman lähdeaineistoon valikoitui aihepiiriin liittyvää työ- ja perheoikeudellista oikeuskirjallisuutta, eri tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä sekä lain valmisteluaineistoja.
Tutkielman perusteella työsuhde tulee kyseeseen, mikäli kaikki työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät. Niiden täyttymistä arvioidaan kuitenkin perhe -tai sukulaisuussuhteessa tehdyssä työssä hieman eri tavoin kuin vieraiden välisessä työssä, koska esimerkiksi vastikeolettamaa ei katsota voivan soveltaa perheenjäsenten välisessä työssä. Tutkielmassa päädyttiin siihen, että vastikeolettaman puuttumista perustellaan usein väärin perustein, mikä johtaa siihen, että vastikeolettama suljetaan liian yksioikoisesti pois perheenjäsenten välisestä työstä. Vastoin oikeuskirjallisuuden näkemyksiä tutkielmassa katsottiin, ettei perheenjäsenien välillä voida lähtökohtaisesti edellyttää kirjallista työsopimusta. Jos jokin tunnusmerkeistä jää täyttymättä, voi kyseeseen tulla korvaustyö, jos työtä tehneellä voidaan objektiivisesti arvioiden katsoa olevan oikeus korvaukseen työstään. Vastikkeeton auttamistyö tulee kyseeseen, kun kysymys on varsin pienimuotoisesta perheenjäsenen auttamisesta vailla ansiotarkoitusta. Tutkielmassa selvisi, etteivät tunnusmerkkien soveltamiskriteerit ole aina kovin selviä ja tuomioistuinten ratkaisut eivät välillä perustu lakiin tai sen esitöihin. Tutkielmassa päädyttiin siihen, että mahdollisen TSL:n uudistuksen yhteydessä olisi lain perusteluissa syytä ottaa kantaa perheoikeudellisen perusteen käsitteeseen ja tarkentaa vastikeolettamapykälän perusteluja, tavoitteena varmistaa oikeuskäytännön yhteneväisyys ja ratkaisujen perustuminen lakiin.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisten kriteerien täyttyessä perhe- tai sukulaisuussuhteessa tehtyä työtä pidetään työsuhteisena työnä ja milloin työskentely luokitellaan ei-työsuhteiseksi työksi, kuten korvaus- tai auttamistyöksi. Koska työsuhteen olemassaolo määrittyy TSL:ssa määriteltyjen työsuhteen tunnusmerkkien kautta, selvitettiin tutkimuksessa myös näiden tunnusmerkkien sisältöä ja soveltuvuutta perhe- tai sukulaisuussuhteessa tehtyyn työhön.
Tutkielmassa käytettiin lainopillista metodia, jonka keinoin pyrittiin tuottamaan tietoa voimassa olevan oikeuden sisällöstä oikeutta tulkiten ja systematisoiden. Tutkielman lähdeaineistoon valikoitui aihepiiriin liittyvää työ- ja perheoikeudellista oikeuskirjallisuutta, eri tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä sekä lain valmisteluaineistoja.
Tutkielman perusteella työsuhde tulee kyseeseen, mikäli kaikki työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät. Niiden täyttymistä arvioidaan kuitenkin perhe -tai sukulaisuussuhteessa tehdyssä työssä hieman eri tavoin kuin vieraiden välisessä työssä, koska esimerkiksi vastikeolettamaa ei katsota voivan soveltaa perheenjäsenten välisessä työssä. Tutkielmassa päädyttiin siihen, että vastikeolettaman puuttumista perustellaan usein väärin perustein, mikä johtaa siihen, että vastikeolettama suljetaan liian yksioikoisesti pois perheenjäsenten välisestä työstä. Vastoin oikeuskirjallisuuden näkemyksiä tutkielmassa katsottiin, ettei perheenjäsenien välillä voida lähtökohtaisesti edellyttää kirjallista työsopimusta. Jos jokin tunnusmerkeistä jää täyttymättä, voi kyseeseen tulla korvaustyö, jos työtä tehneellä voidaan objektiivisesti arvioiden katsoa olevan oikeus korvaukseen työstään. Vastikkeeton auttamistyö tulee kyseeseen, kun kysymys on varsin pienimuotoisesta perheenjäsenen auttamisesta vailla ansiotarkoitusta. Tutkielmassa selvisi, etteivät tunnusmerkkien soveltamiskriteerit ole aina kovin selviä ja tuomioistuinten ratkaisut eivät välillä perustu lakiin tai sen esitöihin. Tutkielmassa päädyttiin siihen, että mahdollisen TSL:n uudistuksen yhteydessä olisi lain perusteluissa syytä ottaa kantaa perheoikeudellisen perusteen käsitteeseen ja tarkentaa vastikeolettamapykälän perusteluja, tavoitteena varmistaa oikeuskäytännön yhteneväisyys ja ratkaisujen perustuminen lakiin.