Varhaisen pelkoreagoivuuden yhteys sosiaaliseen kompetenssiin 24 kuukauden iässä

Abstract

Lapsen pelkoreagoivuuden ja sosioemotionaalisen kehityksen välillä on löydetty yhteyksiä useissa tutkimuksissa. Pelkoreagoivuus voi olla riskitekijä kumpaankin suuntaan riippuen siitä, onko lapsen pelkoreagoivuus varhaislapsuudessa erityisen voimakasta vai vähäistä. Voimakas pelkoreagoivuus varhaislapsuudessa on yhdistetty myöhemmällä iällä kehittyviin ahdistuneisuushäiriöihin, sosiaaliseen ahdistukseen sekä ujouteen. Lapsen vähäinen pelkoreagoivuus yhdessä heikompilaatuisen vanhemmuuden kanssa on taas yhdistetty tunne-elämän ongelmiin, kuten empatian puutteeseen ja tunnekylmyyteen. Tästä kaksisuuntaisesta yhteydestä johtuen alan tutkimus on tärkeää. Kuitenkin vauvaiän pelkoreagoivuuden ja positiivisen sosiaalisen kehityksen, kuten sosiaalisen kompetenssin, tutkimus on niukkaa.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin vauvaiän (mittapisteet 6 ja 8 kk) pelkoreagoivuuden yhteyttä sosiaaliseen kompetenssiin taaperoiässä lapsen ollessa 24 kuukauden ikäinen. Tutkimuksessa selvitettiin myös, että riippuvatko yhteydet lapsen biologisesta sukupuolesta, koska sen on havaittu aiemmissa tutkimuksissa olevan yhteydessä lapsen pelkoreagoivuuteen. Tutkimus on osa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta, jossa tarkastellaan raskaudenaikaisten ja synnytyksen jälkeisten tekijöiden yhteyttä lasten kehitykseen. Tutkimuksen otokseen kuului 227 lasta. Pelkoreagoivuutta mitattiin kuuden kuukauden iässä vanhemman arviolla käyttäen The Infant Behavior Questionnaire – kyselylomaketta ja kahdeksan kuukauden iässä käyttäen The Laboratory Temperament Assessment Battery – havainnointimenetelmää. Sosiaalista kompetenssia mitattiin 24 kuukauden iässä vanhemman täyttämällä Brief Infant-toddler Social and Emotional Assessment – kyselylomakkeella. Aineistosta muodostettiin kaksi askeltavaa regressiomallia, yksi vanhemman arvioimasta ja yksi havainnoidusta pelkoreagoivuudesta. Mallissa huomioitiin äidin psyykkinen oireilu ja lapsen biologinen sukupuoli sekä erikseen sukupuolen ja pelon yhdysvaikutus.

Vanhemman arvioima pelkoreagoivuus oli positiivisesti yhteydessä sosiaaliseen kompetenssiin, kun äidin psyykkinen oireilu otettiin huomioon, mutta yhteys oli herkkä taustatekijöiden kontrolloinnille. Vauvan havainnoitu pelkoreagoivuus ei ollut yhteydessä myöhempään sosiaaliseen kompetenssiin. Lapsen biologisella sukupuolella ja pelkoreagoivuudella ei ollut yhdysvaikutusta sosiaaliseen kompetenssiin kummassakaan mallissa. Tämän tutkimuksen perusteella vauvaiän pelkoreagoivuus on vain heikosti yhteydessä sosiaaliseen kompetenssiin eikä yhteys riipu lapsen biologisesta sukupuolesta. On kuitenkin mahdollista, että pelkoreagoivuuden ja sosiaalisen kompetenssin välinen yhteys on tämän tutkimuksen mallinnustapaa moniulotteisempi, minkä vuoksi odotettuja tuloksia ei tässä tutkimuksessa tullut esiin. Jatkotutkimuksissa tähän yhteyteen vaikuttavien tekijöiden, kuten vanhemmuuden laadun, huomioiminen voisi olla aiheellista.