Julkisen sektorin työhyvinvointi : Sivistys- ja terveysalan työntekijöiden näkemyksiä työhyvinvoinnista ja sen johtamisesta
Koskinen, Senni (2021-08-26)
Julkisen sektorin työhyvinvointi : Sivistys- ja terveysalan työntekijöiden näkemyksiä työhyvinvoinnista ja sen johtamisesta
Koskinen, Senni
(26.08.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021100549433
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021100549433
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä tietoa sivistys- ja terveysalan työntekijöiden työhyvinvoinnin tilasta sekä työhyvinvoinnin johtamisen toteutumisesta ja laadusta. Tutkielmassa haluttiin syventyä työhyvinvoinnin kokemukseen positiivisen psykologian näkökulmasta, joten tutkimuksessa keskitytään enemmän työn ilon kokemuksia tuottaviin tekijöihin. Tutkimuksessa käytettiin Kuntien eläkevakuutuslaitoksen Kevan toteuttaman Julkisen alan työhyvinvointi 2014-tutkimukseen kerättyä kyselyaineistoa. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1. Minkälaiseksi terveys- ja sivistysalan työntekijät kokevat työhyvinvoinnin? 2. Miten sivistys- ja terveysalan työntekijät kokevat työhyvinvoinnin johtamisen? 3. Mitkä tekijät vaikuttavat työntekijän työn ilon kokemukseen ja miten kokemukset eroavat sivistys- ja terveysalalla?
Tuloksien mukaan sivistysalan työntekijät kokivat työhyvinvoinnin kokonaisuudessaan hieman parempana kuin terveysalan työntekijät. Sivistysalan työntekijät raportoivat jokaisessa neljässä työhyvinvointia mittaavassa kategoriassa hieman positiivisempia kokemuksia omasta työhyvinvoinnistaan kuin terveysalan työntekijät. Ero oli jokaisen kategorian kohdalla ammattialojen välillä tilastollisesti merkitsevä, muttei kovin suuri. Sukupuolittaisissa vertailuissa miehet kokivat työhyvinvointinsa hieman paremmaksi kuin naiset. Työn ilo- kategoriassa naiset vastasivat kokevansa tilastollisesti merkitsevästi enemmän työn iloa ja innostusta kuin miehet. Miesten kokemus koetusta kompetenssista-, työyhteisöstä ja työympäristöstä- sekä omasta työkyvystä oli naisia hieman parempi. Havaitut erot ovat tilastollisesti merkitseviä, muttei kovin suuria. Kolmas taustamuuttuja, eli ikä erosi tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan yhden kategorian kohdalla. Nuoremmat vastaajat kokivat oman työyhteisön ja työympäristön tukevan omaa työhyvinvointia hieman paremmin kuin vanhemmat vastaajat kokivat. Molempien ammattialojen työntekijät kokivat työhyvinvoinnin johtamisen toteutuvan melko hyvin. Sivistysalan työntekijät, miehet ja nuoremmat vastaajat kokivat työhyvinvoinnin johtamisen toteutuvan parhaiten. Yhdenkään taustamuuttujan kohdalla ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Työn ilon kokemukseen molemmilla ammattialoilla vaikutti eniten työntekijän kokema kompetenssi. Tämän lisäksi työn sosiaaliset tekijät eli työyhteisö vaikutti vastaajien mielestä työn ilon kokemukseen. Vastaajat kokivat johtamisen vaikuttavan hieman työn ilon kokemukseen molemmilla ammattialoilla.
Työhyvinvointi nähdään tutkimuksessa kokonaisvaltaisena ilmiönä, johon vaikuttaa työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet, työyhteisö, työ, organisaatio ja johtaminen. Työhyvinvointi on jokaisen työntekijän vastuulla, mutta johtamisella voidaan vaikuttaa jokaiseen työhyvinvoinnin osa-alueeseen. Työhyvinvointi tulee ottaa huomioon organisaation strategiassa, jolloin se näkyy jokapäiväisessä työarjessa. Hyvinvointi on jokaisen henkilökohtainen kokemus, johon vaikuttavat työntekijän tunteet. Transformationaalinen johtaja tarjoaa tukea siten, että työntekijän voimavarat ovat tarvittavalla tasolla työn vaatimuksiin nähden. Julkisen sektorin työn muutokset vaativat organisoitua johtamista, jotta jokaisen työntekijän hyvinvointi ja työkyky kehittyy ja säilyy läpi työuran luoden työntekijöille työn ilon kokemuksia.
Tuloksien mukaan sivistysalan työntekijät kokivat työhyvinvoinnin kokonaisuudessaan hieman parempana kuin terveysalan työntekijät. Sivistysalan työntekijät raportoivat jokaisessa neljässä työhyvinvointia mittaavassa kategoriassa hieman positiivisempia kokemuksia omasta työhyvinvoinnistaan kuin terveysalan työntekijät. Ero oli jokaisen kategorian kohdalla ammattialojen välillä tilastollisesti merkitsevä, muttei kovin suuri. Sukupuolittaisissa vertailuissa miehet kokivat työhyvinvointinsa hieman paremmaksi kuin naiset. Työn ilo- kategoriassa naiset vastasivat kokevansa tilastollisesti merkitsevästi enemmän työn iloa ja innostusta kuin miehet. Miesten kokemus koetusta kompetenssista-, työyhteisöstä ja työympäristöstä- sekä omasta työkyvystä oli naisia hieman parempi. Havaitut erot ovat tilastollisesti merkitseviä, muttei kovin suuria. Kolmas taustamuuttuja, eli ikä erosi tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan yhden kategorian kohdalla. Nuoremmat vastaajat kokivat oman työyhteisön ja työympäristön tukevan omaa työhyvinvointia hieman paremmin kuin vanhemmat vastaajat kokivat. Molempien ammattialojen työntekijät kokivat työhyvinvoinnin johtamisen toteutuvan melko hyvin. Sivistysalan työntekijät, miehet ja nuoremmat vastaajat kokivat työhyvinvoinnin johtamisen toteutuvan parhaiten. Yhdenkään taustamuuttujan kohdalla ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Työn ilon kokemukseen molemmilla ammattialoilla vaikutti eniten työntekijän kokema kompetenssi. Tämän lisäksi työn sosiaaliset tekijät eli työyhteisö vaikutti vastaajien mielestä työn ilon kokemukseen. Vastaajat kokivat johtamisen vaikuttavan hieman työn ilon kokemukseen molemmilla ammattialoilla.
Työhyvinvointi nähdään tutkimuksessa kokonaisvaltaisena ilmiönä, johon vaikuttaa työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet, työyhteisö, työ, organisaatio ja johtaminen. Työhyvinvointi on jokaisen työntekijän vastuulla, mutta johtamisella voidaan vaikuttaa jokaiseen työhyvinvoinnin osa-alueeseen. Työhyvinvointi tulee ottaa huomioon organisaation strategiassa, jolloin se näkyy jokapäiväisessä työarjessa. Hyvinvointi on jokaisen henkilökohtainen kokemus, johon vaikuttavat työntekijän tunteet. Transformationaalinen johtaja tarjoaa tukea siten, että työntekijän voimavarat ovat tarvittavalla tasolla työn vaatimuksiin nähden. Julkisen sektorin työn muutokset vaativat organisoitua johtamista, jotta jokaisen työntekijän hyvinvointi ja työkyky kehittyy ja säilyy läpi työuran luoden työntekijöille työn ilon kokemuksia.