Määräaikaisten työsopimusten lukumäärän ja kokonaiskeston vaikutus perustellun syyn arviointiin ketjusopimustilanteissa
Kivi, Jenna (2021-09-09)
Määräaikaisten työsopimusten lukumäärän ja kokonaiskeston vaikutus perustellun syyn arviointiin ketjusopimustilanteissa
Kivi, Jenna
(09.09.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021100649499
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021100649499
Tiivistelmä
Toistuvien peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten eli ketjusopimusten solmiminen on yhä yleisempi ilmiö työmarkkinoilla, joilla on tarvetta joustavuudelle. Euroopan unionin määräaikaista työtä koskevassa direktiivissä (1999/70/EY) on annettu jäsenvaltioille vaihtoehtoiset toimenpiteet ketjusopimusten väärinkäytön estämiseksi. Suomi on ottanut käyttöön vaihtoehdoista perustellun syyn vaatimuksen. Työsopimuslain (TSL, 55/2001) mukaan määräaikaisen työsopimuksen solmiminen työnantajan aloitteesta edellyttää aina perusteltua syytä. Lisäksi vuoden 2010 työsopimuslain muutoksen (1224/2010) eli ns. ketjusopimuskiellon myötä toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö on kielletty silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi.
Viimeksi mainittu merkitsee käytännössä sitä, että vaikka jokaiselle sopimusketjun määräaikaiselle työsopimukselle olisi perusteltu syy, voi työvoiman tarpeen pysyvyyttä koskeva kokonaisarviointi johtaa siihen, että perusteltua syytä toistuvien määräaikaisten työsopimusten solmimiseen ei ole. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten määräaikaisten työsopimusten lukumäärä ja kokonaiskesto sekä niistä muodostuva kokonaisuus vaikuttavat perustellun syyn arviointiin ketjusopimustilanteissa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, minkälainen on työntekijän asema ja oikeussuojakeinot tällaisissa ketjusopimustilanteissa. Käytettävä tutkimusmenetelmä on pääosin lainopillinen sisältäen kuitenkin myös de lege ferenda -näkökantoja ja oikeusvertailevan katsauksen.
Tutkielmassa tehdyn tarkastelun perusteella voidaan todeta, että määräaikaisten työsopimusten lukumäärän ja kokonaiskeston vaikutus perustellun syyn arviointiin on korostuneen tapauskohtaista. Toisten syiden, kuten sijaisuuksien, kohdalla varsin pitkätkin sopimusketjut vaikuttavat olevan hyväksyttäviä eivätkä välttämättä osoita työsuhdeturvan kiertämistarkoitusta. Joidenkin syiden, kuten rahoituksen epävarmuuden, kohdalla taas harkintaan vaikuttavat niin monet seikat, ettei pelkästään peräkkäisten työsopimusten lukumäärästä ja kokonaiskestosta voida tehdä kovinkaan varmoja päätelmiä perustellun syyn olemassaolosta. Toiset syyt, kuten työn kausiluonteisuus, ovat taas luonteeltaan sellaisia, että niiden kohdalla ketjuttaminen on selkeästi vähemmän hyväksyttävää ja työsuhdeturvan kiertämistarkoitus osoittautuu jo lyhyemmästäkin sopimusketjusta. Selvää kuitenkin kaikkien perusteltujen syiden osalta on se, ettei törkeitä väärinkäytöksiä hyväksytä.
Nykyinen ketjusopimuskielto ei aseta ehdottomia rajoituksia määräaikaisten työsopimusten lukumäärälle tai niiden kokonaiskestolle, joten keskeistä ketjusopimusten väärinkäytön arvioinnissa on tilanteesta muodostuva kokonaisuus. Kokonaisharkinnassa tulee ottaa huomioon peräkkäisissä sopimuksissa käytetty perusteltu syy ja sen mahdollinen vaihtuminen, sopimusten lukumäärä, sopimusten kokonaiskesto, sopimusten välissä olevat keskeytykset ja sopimuksissa sovittujen työtehtävien samankaltaisuus. Lopputulos ei ole välttämättä kovinkaan helposti osapuolten arvioitavissa. Tilanteen selkeyttämiseksi olisi mahdollista määritellä peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten enimmäislukumäärä tietyllä ajanjaksolla tai rajoittaa sopimusketjun kokonaiskestoa. Tällainen muutos saattaisi parantaa työntekijän suojaa ja ohjata työnantajaa käyttämään toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia; toisaalta se saattaisi myös johtaa turhan kaavamaisiin ratkaisuihin, joissa ei olisi mahdollista ottaa huomioon kaikkia asiaan olennaisesti vaikuttavia seikkoja.
Viimeksi mainittu merkitsee käytännössä sitä, että vaikka jokaiselle sopimusketjun määräaikaiselle työsopimukselle olisi perusteltu syy, voi työvoiman tarpeen pysyvyyttä koskeva kokonaisarviointi johtaa siihen, että perusteltua syytä toistuvien määräaikaisten työsopimusten solmimiseen ei ole. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten määräaikaisten työsopimusten lukumäärä ja kokonaiskesto sekä niistä muodostuva kokonaisuus vaikuttavat perustellun syyn arviointiin ketjusopimustilanteissa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, minkälainen on työntekijän asema ja oikeussuojakeinot tällaisissa ketjusopimustilanteissa. Käytettävä tutkimusmenetelmä on pääosin lainopillinen sisältäen kuitenkin myös de lege ferenda -näkökantoja ja oikeusvertailevan katsauksen.
Tutkielmassa tehdyn tarkastelun perusteella voidaan todeta, että määräaikaisten työsopimusten lukumäärän ja kokonaiskeston vaikutus perustellun syyn arviointiin on korostuneen tapauskohtaista. Toisten syiden, kuten sijaisuuksien, kohdalla varsin pitkätkin sopimusketjut vaikuttavat olevan hyväksyttäviä eivätkä välttämättä osoita työsuhdeturvan kiertämistarkoitusta. Joidenkin syiden, kuten rahoituksen epävarmuuden, kohdalla taas harkintaan vaikuttavat niin monet seikat, ettei pelkästään peräkkäisten työsopimusten lukumäärästä ja kokonaiskestosta voida tehdä kovinkaan varmoja päätelmiä perustellun syyn olemassaolosta. Toiset syyt, kuten työn kausiluonteisuus, ovat taas luonteeltaan sellaisia, että niiden kohdalla ketjuttaminen on selkeästi vähemmän hyväksyttävää ja työsuhdeturvan kiertämistarkoitus osoittautuu jo lyhyemmästäkin sopimusketjusta. Selvää kuitenkin kaikkien perusteltujen syiden osalta on se, ettei törkeitä väärinkäytöksiä hyväksytä.
Nykyinen ketjusopimuskielto ei aseta ehdottomia rajoituksia määräaikaisten työsopimusten lukumäärälle tai niiden kokonaiskestolle, joten keskeistä ketjusopimusten väärinkäytön arvioinnissa on tilanteesta muodostuva kokonaisuus. Kokonaisharkinnassa tulee ottaa huomioon peräkkäisissä sopimuksissa käytetty perusteltu syy ja sen mahdollinen vaihtuminen, sopimusten lukumäärä, sopimusten kokonaiskesto, sopimusten välissä olevat keskeytykset ja sopimuksissa sovittujen työtehtävien samankaltaisuus. Lopputulos ei ole välttämättä kovinkaan helposti osapuolten arvioitavissa. Tilanteen selkeyttämiseksi olisi mahdollista määritellä peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten enimmäislukumäärä tietyllä ajanjaksolla tai rajoittaa sopimusketjun kokonaiskestoa. Tällainen muutos saattaisi parantaa työntekijän suojaa ja ohjata työnantajaa käyttämään toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia; toisaalta se saattaisi myös johtaa turhan kaavamaisiin ratkaisuihin, joissa ei olisi mahdollista ottaa huomioon kaikkia asiaan olennaisesti vaikuttavia seikkoja.