Monilajisen taiteen rihmastoissa : Ei-inhimilliset toimijuudet Oona Leinovirtasen, Lilli Haapalan ja Riina Hannulan Suut ja syljet -näyttelyssä

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen ei-inhimillisten toimijuuksien merkitystä nykytaiteen prosesseissa. Aineistokseni olen valinnut syyskuussa 2020 galleria Kosmisessa järjestetyn Oona Leinovirtasen (s.1990), Lilli Haapalan (s.1984) ja Riina Hannulan (s.1980) Suut ja syljet -näyttelyn. Ei-inhimillisillä toimijuuksilla tarkoitan laajasti kaikkia niitä olioita, ilmiöitä ja voimia, jotka vaikuttavat taideteoksen syntyprosesseissa ja kohtaamistapahtumassa. Erityisroolin näyttelyssä saavat mikrobit näkymättöminä toimijoina erilaisten prosessien taustalla. Ne kutovat teoksissa toimijuuksien rihmastoja, joissa kasvit ja toislajiset eläimet sekä muut materiaalisuudet kuten maaperä, vesi ja ruoka ovat ihmisen rinnalla keskeisiä toimijoita taiteen prosesseissa.

Tutkielmassani kysyn, millä tavalla erilaiset ei-inhimilliset toimijuudet vaikuttavat näyttelyn teosten muotoutumiseen sekä niiden kokemiseen. Voiko nykytaide muovata suhdettamme ei-inhimilliseen ja sitä kautta auttaa suhtautumaan itseemme, aikaamme ja ympäristöömme uudella tavalla? Ennakko-oletukseni on, että taiteella on erityinen potentiaali johdattaa katsoja-kokijansa uudenlaisen ajattelun äärelle. Esitän, että ei-inhimillisillä olioilla on näyttelyssä oma, ihmisestä riippumaton toimijuutensa, jolle herkistyminen voi auttaa näkemään ja kokemaan maailmaa toisin.

Lähestyn aineistoani kolmen teoreettis-metodologisen käsitteen, kanssa-tekemisen, kanssa-kokemisen sekä kanssa-ajattelun kautta hyödyntäen posthumanististen ja uusmaterialististen teorioiden moninaista kenttää. Metodologisesti nojaudun erityisesti taidehistorioitsija Katve-Kaisa Kontturin kehittämään feministiseen uusmaterialistiseen taiteentutkimukseen. Lisäksi ammennan monien feministiteoreetikoiden, kuten Karen Baradin, Rosi Braidottin ja Donna Harawayn ajattelusta. Otteeni tutkimuskirjallisuuteen on kuitenkin rihmastomainen ja moneen suuntaan rönsyävä ja hyödyntämäni tutkimuskirjallisuuden kirjo on laaja.

Tutkielmani kytkeytyy osaksi taiteessa ja taiteentutkimuksessa alati kiihtyviä keskusteluja antroposeenista sekä inhimillisen ja ei-inhimillisen luonnon välisistä suhteista, tuoden niihin uusia näkökulmia. Taiteilijoiden työskentelyyn perehtyminen nostaa esiin uusia olemisen ja tekemisen tapoja, joita määrittävät hyväksikäytön sijaan yhteistyö, välittäminen ja hoiva. Oman ruumiillisen kokemukseni tarkastelu teosten kohtaamisessa avaa mahdollisuuksia uudenlaisiin samaistumisen ja yhteyden kokemuksiin, joissa ihmisen erillisyys muusta luonnosta ja ei-inhimillisistä olennoista tulee kyseenalaistetuksi. Teosten materiaalien kanssa ajattelu puolestaan kannustaa näkemään myös tavallisesti passiviisiksi mielletyt materiaalisuudet aktiivisina, elävinä ja muuttuvina toimijoina, joilla on keskeinen rooli antroposeenin ajan ilmiöissä. Teosanalyysin lomassa hahmottelen myös monilajisen taiteen suuntaviivoja luoden siten tilaa mahdolliselle jatkotutkimukselle.