VANHEMMUUDEN KYVYKKYYS JA 2-VUOTIAIDEN LASTEN RUOKAVALION LAATU
Lampimäki, Antti (2021-10-12)
VANHEMMUUDEN KYVYKKYYS JA 2-VUOTIAIDEN LASTEN RUOKAVALION LAATU
Lampimäki, Antti
(12.10.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021102952923
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021102952923
Tiivistelmä
Lapsiperheille on luotu ravitsemussuositukset, joita noudattamalla voidaan edistää terveyttä. Tutkimusnäytön mukaan suosituksia kuitenkin noudatetaan huonosti erityisesti kasviksien ja hedelmien osalta. Lasten ruokailutottumuksiin vaikuttavia tekijöitä on selvitettävä laajemmin, jotta niihin voidaan puuttua. Tutkimus vanhemmuuden kyvykkyyden yhteydestä lapsen ruokavalioon on vähäistä ja aiemmat tutkimukset käsittelevät vain suppeaa osaa lasten ruokavaliosta. Näistä syistä aihetta on tärkeää tutkia ja tutkimuksen päätarkoitus onkin selvittää, onko vanhemmuuden kyvykkyys yhteydessä lasten ruokavalion laatuun.
Tutkielman aineistona käytettiin Turun yliopiston Hyvän kasvun avaimet eli HKA-tutkimuksen aineistoa. HKA-tutkimus on laaja monitieteellinen seurantatutkimus, jossa seurataan lasten (n=1805) sekä heidän perheidensä terveyttä ja hyvinvointia raskausajasta alkaen. Lopulliseen aineistoon valittiin kaikkiin tutkimuksessa käytettyihin kysymyksiin vastanneet perheet (n=598). Tuloksia analysoitiin lineaarisella regressiolla, korrelaatiolla ja t-testeillä.
Tämä tutkimus osoitti äidin vanhemmuuden kyvykkyyden olevan yhteydessä terveellisempään lapsen ruokavalioon kahden vuoden iässä (β=0,032; p=0,0002). Isän vanhemmuuden kyvykkyydellä taas ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä lapsen ruokavalion laatuun (β=0,014; p=0,06). Kun vanhemmuuden kyvykkyyttä tarkastellaan eri osa-alueittain, isän rutiinit (β=0,082; p=0,007) ja opettaminen (β=0,067; p=0,03) sekä äidin läsnäolo (β=0,097; p=0,003), rutiinit (β=0,089; p=0,009), leikki (β=0,062; p=0,005) ja opettaminen (β=0,11; p=0,0006) olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lapsen koko-naisruokavalion laatuun. Lasten ruokavaliossa suosituksia noudatettiin heikoiten kasvisten, kalan, hedelmien ja levitteiden osalta. Parhaiten suositukset toteutuivat aamupalan syömisen, ateriajuoman, janojuoman ja ateriarytmin osalta. Lasten ruokavalioon vaikuttaviin tekijöihin tulee puuttua, jotta ruokavalion laatua saadaan parannettua. Vanhemmuuden kyvykkyyttä mittaamalla voitaisiin tunnistaa apua tarvitsevat perheet neuvolassa ja ohjata sekä auttaa heitä ajoissa. Lisätutkimukset vanhemmuuden kyvykkyyden vaikutuksista lasten ruokailutottumuksiin ovat tarpeen.
Tutkielman aineistona käytettiin Turun yliopiston Hyvän kasvun avaimet eli HKA-tutkimuksen aineistoa. HKA-tutkimus on laaja monitieteellinen seurantatutkimus, jossa seurataan lasten (n=1805) sekä heidän perheidensä terveyttä ja hyvinvointia raskausajasta alkaen. Lopulliseen aineistoon valittiin kaikkiin tutkimuksessa käytettyihin kysymyksiin vastanneet perheet (n=598). Tuloksia analysoitiin lineaarisella regressiolla, korrelaatiolla ja t-testeillä.
Tämä tutkimus osoitti äidin vanhemmuuden kyvykkyyden olevan yhteydessä terveellisempään lapsen ruokavalioon kahden vuoden iässä (β=0,032; p=0,0002). Isän vanhemmuuden kyvykkyydellä taas ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä lapsen ruokavalion laatuun (β=0,014; p=0,06). Kun vanhemmuuden kyvykkyyttä tarkastellaan eri osa-alueittain, isän rutiinit (β=0,082; p=0,007) ja opettaminen (β=0,067; p=0,03) sekä äidin läsnäolo (β=0,097; p=0,003), rutiinit (β=0,089; p=0,009), leikki (β=0,062; p=0,005) ja opettaminen (β=0,11; p=0,0006) olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lapsen koko-naisruokavalion laatuun. Lasten ruokavaliossa suosituksia noudatettiin heikoiten kasvisten, kalan, hedelmien ja levitteiden osalta. Parhaiten suositukset toteutuivat aamupalan syömisen, ateriajuoman, janojuoman ja ateriarytmin osalta. Lasten ruokavalioon vaikuttaviin tekijöihin tulee puuttua, jotta ruokavalion laatua saadaan parannettua. Vanhemmuuden kyvykkyyttä mittaamalla voitaisiin tunnistaa apua tarvitsevat perheet neuvolassa ja ohjata sekä auttaa heitä ajoissa. Lisätutkimukset vanhemmuuden kyvykkyyden vaikutuksista lasten ruokailutottumuksiin ovat tarpeen.