SAIRAANHOITAJIEN KOKEMUKSET OMATUNTOON PERUSTUVASTA KIELTÄYTYMISESTÄ
Kippo, Sonja (2021-10-22)
SAIRAANHOITAJIEN KOKEMUKSET OMATUNTOON PERUSTUVASTA KIELTÄYTYMISESTÄ
(22.10.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021111154763
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021111154763
Tiivistelmä
Tausta: Omatuntoon perustuva kieltäytyminen liittyy eettisen ristiriitatilanteen ratkaisemiseen, jossa sairaanhoitaja kokee toimivansa oman omatuntonsa mukaan oikein. Omatunto ohjaa sairaanhoitajaa kieltäytymään hoitotyön ammatillisesta toiminnosta, joka on sairaanhoitajan omien henkilökohtaisten arvojen vastainen. Tämänkaltaisesta kieltäytymisestä on kuitenkin varsin vähän tutkittua tietoa.
Tarkoitus: Tutkimuksen tarkoitus on kuvata sairaanhoitajien omia kokemuksia hoitotyössä tapahtuneesta omatuntoon perustuvasta kieltäytymisestä.
Menetelmät: Kyseessä on narratiivinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin sähköisesti puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui seitsemän (n=7) Suomessa työskentelevää sairaanhoitajaa. Aineistona oli vastaajien kirjoittamat tapauskuvaukset omista kokemuksistaan tilanteista, joissa he olivat itse kieltäytyneet toimimasta omatuntonsa vastaisesti. Aineisto analysoitiin hyödyntäen induktiivista ja rakenteellista analyysia.
Tulokset: Omatuntoon perustuvaan kieltäytymiseen johtanutta tilannetta kuvataan kertomuksista tunnistettujen sairaanhoitajan toiminnan osien avulla. Sairaanhoitaja käy läpi tietyt toiminnan osat ennen päätöstään kieltäytyä omatuntoon perustuen. Toiminnan osat ovat seuraavanlaiset: 1) eettinen herkkyys, 2) eettinen arviointikyky, 3) eettinen päätöksentekokyky ja 4) moraalinen rohkeus. Sairaanhoitajan kokemukset omatuntoon perustuvasta kieltäytymisestä voidaan jakaa sairaanhoitajan sille antamien merkitysten mukaisesti neljään luokkaan. Luokat ovat seuraavat: voimaannuttava, moraalinen toimija, muiden välinpitämättömyys ja moraalinen ahdistus. Omatuntoon perustuvasta kieltäytymisestä voi aiheutua joko positiivisia tai negatiivisia seurauksia kieltäytyjälle itselleen tai potilaalle.
Johtopäätökset: Omatuntoon perustuva kieltäytyminen on aiheena moniulotteinen ja on selvää, että se on sidoksissa suurempaan kokonaiskuvaan. Tuloksien hyödyntämistä voidaan pitää mahdollisena ainakin politiikan, koulutuksen ja palvelujärjestelmässä tapahtuvan hoitotyön alueilla. Jatkotutkimuksen tarve on ilmeinen.
Tarkoitus: Tutkimuksen tarkoitus on kuvata sairaanhoitajien omia kokemuksia hoitotyössä tapahtuneesta omatuntoon perustuvasta kieltäytymisestä.
Menetelmät: Kyseessä on narratiivinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin sähköisesti puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui seitsemän (n=7) Suomessa työskentelevää sairaanhoitajaa. Aineistona oli vastaajien kirjoittamat tapauskuvaukset omista kokemuksistaan tilanteista, joissa he olivat itse kieltäytyneet toimimasta omatuntonsa vastaisesti. Aineisto analysoitiin hyödyntäen induktiivista ja rakenteellista analyysia.
Tulokset: Omatuntoon perustuvaan kieltäytymiseen johtanutta tilannetta kuvataan kertomuksista tunnistettujen sairaanhoitajan toiminnan osien avulla. Sairaanhoitaja käy läpi tietyt toiminnan osat ennen päätöstään kieltäytyä omatuntoon perustuen. Toiminnan osat ovat seuraavanlaiset: 1) eettinen herkkyys, 2) eettinen arviointikyky, 3) eettinen päätöksentekokyky ja 4) moraalinen rohkeus. Sairaanhoitajan kokemukset omatuntoon perustuvasta kieltäytymisestä voidaan jakaa sairaanhoitajan sille antamien merkitysten mukaisesti neljään luokkaan. Luokat ovat seuraavat: voimaannuttava, moraalinen toimija, muiden välinpitämättömyys ja moraalinen ahdistus. Omatuntoon perustuvasta kieltäytymisestä voi aiheutua joko positiivisia tai negatiivisia seurauksia kieltäytyjälle itselleen tai potilaalle.
Johtopäätökset: Omatuntoon perustuva kieltäytyminen on aiheena moniulotteinen ja on selvää, että se on sidoksissa suurempaan kokonaiskuvaan. Tuloksien hyödyntämistä voidaan pitää mahdollisena ainakin politiikan, koulutuksen ja palvelujärjestelmässä tapahtuvan hoitotyön alueilla. Jatkotutkimuksen tarve on ilmeinen.