Puheäänen akustisten ominaisuuksien ikämuutokset terveillä suomenkielisillä aikuisilla
Toukola, Sonja (2021-10-28)
Puheäänen akustisten ominaisuuksien ikämuutokset terveillä suomenkielisillä aikuisilla
(28.10.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021111154876
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021111154876
Tiivistelmä
Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkittiin akustisen analyysin avulla äänen perustaajuudessa, voimakkuudessa, perustaajuuden ja amplitudin vaihtelussa sekä hälyssä ikääntymisen myötä tapahtuvia muutoksia terveillä 50-, 70- ja 80-vuotiailla naisilla ja miehillä. Aiheesta on tehty ulkomailla jo useita samankaltaisia tutkimuksia, mutta ikääntyvien ihmisten äänen muutoksia on tärkeää tutkia myös Suomessa, koska äänen akustisissa ominaisuuksissa voi olla kieli- ja kulttuurikohtaisia eroavaisuuksia.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 19 henkilöä: kuusi 50-vuotiasta, seitsemän 70-vuotiasta ja kuusi 80-vuotiasta. Tutkittavista 10 oli naisia ja 9 miehiä. Jokaiselta tutkittavalta kerättiin kaksi ääninäytettä, joista toisessa tutkittava luki tekstikatkelman ja toisessa tuotti noin viiden sekunnin ajan /ɑ/-vokaalia pidennettynä. Tekstikatkelman lukemista ja vokaalifonaatiota käytettiin, koska ne ovat useissa tutkimuksissa vakiintuneet ääninäytteiden sisällöksi. Ääninäytteet analysoitiin Praat-tietokoneohjelmalla, ja tutkituille äänen ominaisuuksille laskettiin kummallekin sukupuolelle ikäryhmäkohtaiset keskiarvot. Tilastollisilla analyyseilla vertailtiin tutkittujen äänen ominaisuuksien eroja sukupuolten välillä, sekä ikäryhmien välisiä eroja sukupuolten sisällä.
Tutkimuksen päätuloksena oli, että kaikissa tutkituissa äänen ominaisuuksissa tapahtui muutoksia ikääntymisen myötä. Perustaajuus laski naisilla ikääntymisen myötä, kun taas miehillä se nousi. Äänen voimakkuus oli vanhimmilla ikäryhmillä aavistuksen suurempi nuorimpaan ikäryhmään verrattuna, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Naisilla sekä perustaajuuden vaihtelu (jitter) että amplitudin vaihtelu (shimmer) lisääntyivät iän myötä. Miehillä jitterin ja shimmerin lisääntyminen iän myötä ei ollut systemaattista, sillä molempia ominaisuuksia oli eniten 70-vuotiailla. Sukupuolten väliset erot jitterissä ja shimmerissä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Hälyn määrä lisääntyi siitä kertovien parametrien (NHR ja HNR) perusteella naisilla systemaattisesti iän myötä, kun taas miehillä eniten hälyä havaittiin 80-vuotiailla ja vähiten 70-vuotiailla. Ero sukupuolten välillä ei ollut merkitsevä.
Suurin osa tutkimuksen tuloksista oli linjassa ulkomailla tehtyjen tutkimusten kanssa, eli suomalaisilla henkilöillä voidaan todeta tapahtuvan samankaltaisia äänen ikämuutoksia kuin ulkomaisilla henkilöillä. Muutamia eroavaisuuksia kuitenkin oli, mikä saattoi johtua tutkimusmetodologisista tekijöistä, kuten erilaisista tutkimusympäristöistä, äänityslaitteistoista ja akustiseen analyysiin käytetyistä tietokoneohjelmista. Vaikka pienen otoskoon vuoksi tutkimuksen tuloksia ei voida sellaisenaan yleistää koskemaan koko populaatiota, niitä voidaan pitää suuntaa-antavina ja hyödyntää esimerkiksi puheterapeutin kliinisessä työssä mahdollisia äänihäiriöitä arvioitaessa.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 19 henkilöä: kuusi 50-vuotiasta, seitsemän 70-vuotiasta ja kuusi 80-vuotiasta. Tutkittavista 10 oli naisia ja 9 miehiä. Jokaiselta tutkittavalta kerättiin kaksi ääninäytettä, joista toisessa tutkittava luki tekstikatkelman ja toisessa tuotti noin viiden sekunnin ajan /ɑ/-vokaalia pidennettynä. Tekstikatkelman lukemista ja vokaalifonaatiota käytettiin, koska ne ovat useissa tutkimuksissa vakiintuneet ääninäytteiden sisällöksi. Ääninäytteet analysoitiin Praat-tietokoneohjelmalla, ja tutkituille äänen ominaisuuksille laskettiin kummallekin sukupuolelle ikäryhmäkohtaiset keskiarvot. Tilastollisilla analyyseilla vertailtiin tutkittujen äänen ominaisuuksien eroja sukupuolten välillä, sekä ikäryhmien välisiä eroja sukupuolten sisällä.
Tutkimuksen päätuloksena oli, että kaikissa tutkituissa äänen ominaisuuksissa tapahtui muutoksia ikääntymisen myötä. Perustaajuus laski naisilla ikääntymisen myötä, kun taas miehillä se nousi. Äänen voimakkuus oli vanhimmilla ikäryhmillä aavistuksen suurempi nuorimpaan ikäryhmään verrattuna, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Naisilla sekä perustaajuuden vaihtelu (jitter) että amplitudin vaihtelu (shimmer) lisääntyivät iän myötä. Miehillä jitterin ja shimmerin lisääntyminen iän myötä ei ollut systemaattista, sillä molempia ominaisuuksia oli eniten 70-vuotiailla. Sukupuolten väliset erot jitterissä ja shimmerissä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Hälyn määrä lisääntyi siitä kertovien parametrien (NHR ja HNR) perusteella naisilla systemaattisesti iän myötä, kun taas miehillä eniten hälyä havaittiin 80-vuotiailla ja vähiten 70-vuotiailla. Ero sukupuolten välillä ei ollut merkitsevä.
Suurin osa tutkimuksen tuloksista oli linjassa ulkomailla tehtyjen tutkimusten kanssa, eli suomalaisilla henkilöillä voidaan todeta tapahtuvan samankaltaisia äänen ikämuutoksia kuin ulkomaisilla henkilöillä. Muutamia eroavaisuuksia kuitenkin oli, mikä saattoi johtua tutkimusmetodologisista tekijöistä, kuten erilaisista tutkimusympäristöistä, äänityslaitteistoista ja akustiseen analyysiin käytetyistä tietokoneohjelmista. Vaikka pienen otoskoon vuoksi tutkimuksen tuloksia ei voida sellaisenaan yleistää koskemaan koko populaatiota, niitä voidaan pitää suuntaa-antavina ja hyödyntää esimerkiksi puheterapeutin kliinisessä työssä mahdollisia äänihäiriöitä arvioitaessa.