Sukupuolen ja luokan järjestykset perheiden kulutusneuvotteluissa
Meusel, Susanna (2021-10-19)
Sukupuolen ja luokan järjestykset perheiden kulutusneuvotteluissa
Meusel, Susanna
(19.10.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021111655580
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021111655580
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastelen lapsiperheiden sisäisen rahatalouden järjestämistä ja kulutuksesta neuvottelemista laadullisin tutkimusmenetelmin. Keskeisimmät näkökulmaani kehystävät käsitteet ovat sukupuolijärjestelmä ja yhteiskuntaluokka, joiden vaikutus perheiden kulutusneuvotteluihin on tarkasteluni keskipisteenä. Tutkielman tavoitteena on valottaa kulutuksesta ja perheen sisäisestä rahataloudesta neuvottelemista perheissä, sekä sitä, miten sukupuolijärjestelmä ja luokka vaikuttavat perheiden kulutusneuvotteluiden taustalla.
Tutkimuskysymyksiä on kolme; miten lapsiperheissä neuvotellaan rahasta ja kulutuksesta, millaisia sukupuolittuneita merkityksiä ja subjektipositioita perheiden kulutusneuvotteluissa rakentuu, ja millaisia yhteiskuntaluokkaan sidottuja merkityksiä perheiden kulutusneuvotteluissa rakentuu. Kysyin siis, miten sukupuoli ja luokka näkyvät perheiden kulutusneuvotteluissa, ja miten näitä jakoja konstruoidaan perheiden puheessa. Tavoitteena oli valottaa sukupuolen ja luokan tekemistä mikrotasolla, perheiden arkielämässä tarkastelemalla perheiden kulutusneuvotteluita.
Tutkielma on laadullinen ja teemahaastattelua aineistonkeruumenetelmänä hyödyntävä. Lisäksi aineistona on käytetty kahdelta keskustelupalstalta, Vauva.fi:stä ja KaksPlus-sivustolta kerättyä materiaalia. Tutkielman avulla pyrittiin lisäämään ymmärrystä sukupuolijärjestelmän ja luokan vaikutuksista lapsiperheiden kulutusneuvotteluihin. Aineisto analysoitiin hyödyntämällä diskurssianalyyttistä lähestymistapaa.
Aineiston analyysin perusteella perheiden kulutusneuvotteluista puhuttiin erityisesti perhekeskeisestä ja yksilökeskeisestä näkökulmasta. Nimesin nämä diskurssit yhteisen hyvän ja yksilönvastuun diskursseiksi. Yhteisen hyvän diskurssissa perhekeskeiset arvot kehystivät kulutusneuvotteluita, kun taas yksilönvastuun diskurssissa neuvotteluita kehystivät yksilökeskeiset arvot. Analyysin johtopäätöksenä voidaan todeta, että erityisesti yksilökeskeisiä arvoja hyödyntävässä yksilönvastuun diskurssissa luokan ja sukupuolen kaltaiset rakenteet jäävät individualismin periaatteiden varjoon. Perheiden kulutusneuvotteluissa yksilönvastuun diskurssi näkyy ajatuksena jokaisen perheenjäsenen henkilökohtaisesta vastuusta omasta taloudellisesta tilanteestaan. Yhteisen hyvän diskurssissa taas yhteinen talous nähtiin osana huolenpitoa, joka edellyttää perheenjäseniltä heidän omien tarpeidensa uhraamista perheen yhteiseksi hyväksi. Luokka ja sukupuolijärjestelmä vaikuttivat kummassakin diskurssissa perheenjäsenten neuvotteluvaltoihin siten, että tyypillisesti eniten erilaisia pääomia omaavalla puolisolla oli perheen kulutusneuvotteluissa myös eniten päätösvaltaa.
Tutkimuskysymyksiä on kolme; miten lapsiperheissä neuvotellaan rahasta ja kulutuksesta, millaisia sukupuolittuneita merkityksiä ja subjektipositioita perheiden kulutusneuvotteluissa rakentuu, ja millaisia yhteiskuntaluokkaan sidottuja merkityksiä perheiden kulutusneuvotteluissa rakentuu. Kysyin siis, miten sukupuoli ja luokka näkyvät perheiden kulutusneuvotteluissa, ja miten näitä jakoja konstruoidaan perheiden puheessa. Tavoitteena oli valottaa sukupuolen ja luokan tekemistä mikrotasolla, perheiden arkielämässä tarkastelemalla perheiden kulutusneuvotteluita.
Tutkielma on laadullinen ja teemahaastattelua aineistonkeruumenetelmänä hyödyntävä. Lisäksi aineistona on käytetty kahdelta keskustelupalstalta, Vauva.fi:stä ja KaksPlus-sivustolta kerättyä materiaalia. Tutkielman avulla pyrittiin lisäämään ymmärrystä sukupuolijärjestelmän ja luokan vaikutuksista lapsiperheiden kulutusneuvotteluihin. Aineisto analysoitiin hyödyntämällä diskurssianalyyttistä lähestymistapaa.
Aineiston analyysin perusteella perheiden kulutusneuvotteluista puhuttiin erityisesti perhekeskeisestä ja yksilökeskeisestä näkökulmasta. Nimesin nämä diskurssit yhteisen hyvän ja yksilönvastuun diskursseiksi. Yhteisen hyvän diskurssissa perhekeskeiset arvot kehystivät kulutusneuvotteluita, kun taas yksilönvastuun diskurssissa neuvotteluita kehystivät yksilökeskeiset arvot. Analyysin johtopäätöksenä voidaan todeta, että erityisesti yksilökeskeisiä arvoja hyödyntävässä yksilönvastuun diskurssissa luokan ja sukupuolen kaltaiset rakenteet jäävät individualismin periaatteiden varjoon. Perheiden kulutusneuvotteluissa yksilönvastuun diskurssi näkyy ajatuksena jokaisen perheenjäsenen henkilökohtaisesta vastuusta omasta taloudellisesta tilanteestaan. Yhteisen hyvän diskurssissa taas yhteinen talous nähtiin osana huolenpitoa, joka edellyttää perheenjäseniltä heidän omien tarpeidensa uhraamista perheen yhteiseksi hyväksi. Luokka ja sukupuolijärjestelmä vaikuttivat kummassakin diskurssissa perheenjäsenten neuvotteluvaltoihin siten, että tyypillisesti eniten erilaisia pääomia omaavalla puolisolla oli perheen kulutusneuvotteluissa myös eniten päätösvaltaa.