Avopuolisoiden keskinäinen jäämistösuunnittelu

Abstract

Avoliitot ovat yleistyneet Suomessa merkittävästi ja vakiinnuttaneet asemansa perinteisen avioliiton rinnalla. Avoliitot kestävät myös aiempaa kauemmin, jopa läpi elämän, minkä lisäksi avopuolisoiden omistussuhteet ovat muuttuneet avioliitonomaisiksi. Avoliittoja on säännelty Suomessa lailla avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta vuodesta 2011 alkaen. Tässä tutkielmassa perehdytään avopuolison perhevarallisuus- ja jäämistöoikeudelliseen asemaan voimassa olevan oikeuden mukaisesti. Tarkoituksena on selvittää, kuinka avopuolisot, joilla on rintaperillisiä, voivat tehdä keskinäistä, avoleskeksi jäävän asemaa turvaavaa jäämistösuunnittelua. Tutkielmassa selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat avopuolison perhevarallisuusoikeudellisen aseman muotoutumiseen, millainen avopuolison perintöoikeudellinen asema on ja millaisia jäämistösuunnittelun välineitä avopuolisoilla on käytettävissään. Lisäksi tutkitaan, millainen avoleskeksi jäävän asema on Suomeen verrattuna muissa Pohjoismaissa. Vertailukohteina ovat Ruotsi ja Norja. Tutkielma on toteutettu lainopillista metodia eli oikeusdogmatiikkaa hyödyntäen. Lainoppia tukevina metodeina on lisäksi hyödynnetty oikeushistoriallista ja oikeusvertailevaa tutkintaotetta.

Tutkielma osoittaa, että voimassa oleva lainsäädäntömme ei tarjoa avopuolisolle juurikaan suojaa avoliiton päättyessä eroon tai avopuolison kuolemaan. Avopuolisoiden omistussuhteet ratkaistaan pääsääntöisesti nimiperiaatteen mukaisesti, eikä avopuolisoiden välillä suoriteta omaisuuserien tasausta aviopuolisoiden tapaan. Avopuolisolle ei anneta lainsäädännössämme myöskään perintöoikeutta ensiksi kuolleen avopuolison jälkeen. Avoleski ei saa myöskään pitää esimerkiksi yhteistä kotia ja sen tavanomaista koti-irtaimistoa jakamattomana hallussaan. Mikäli avopuolisot haluavat turvata avoleskeksi jäävän asemaa, on heidän turvauduttava jäämistösuunnittelun välineisiin. Avopuolisot voivat toteuttaa toistensa asemaa turvaavia oikeustoimia jo elinaikaan. Tällaisia ovat esimerkiksi lahjat ja avopuolisoiden väliset sopimukset. Näiden lisäksi avopuolisot voivat turvata nimenomaan avoleskeksi jäävän asemaa testamentin ja henkivakuutuksen avulla. Oikeusvertailu Pohjoismaiden välillä osoittaa, että Suomessa avopuolisolle tarjotaan kaikista vähiten suojaa suoraan lainsäädännön nojalla.

Avoliittojen yleistyvä kehityslinja nostaa esiin kysymyksen siitä, onko nykyinen avoliittojen oikeudellinen sääntely riittävää. Kun yhä useampi pariskunta elää avoliitossa, koskevat nämä säännökset yhä useampia henkilöitä. Erityisesti avolesken riskialtis asema voi käytännössä osoittautua monelle tuntemattomaksi. Tästä syystä voidaan pohtia, onko avoliittojen sääntelyn taustalla vahvasti arvostettu yksilön valinnanvapaus tärkeämpi kuin heikomman osapuolen suojaamisen tarve.

Avainsanat: avoliitto, avopuoliso, avoliittolaki, nimiperiaate, hyvitys, jäämistösuunnittelu, lahja, testamentti, henkivakuutus